Suomalainen eroottinen sarjakuva? Mieleen tulee lähinnä Nani Cowgirl ja muinainen Goretta. Niin, ja uudemmista tietenkin komea omakustannesaaga Munabomber. Ulkomaalaisista jokainen tietää Milo Manaran, joka on tarpeeksi pehmoa löytyäkseen kirjastoista, mutta riittävän hurjaa, jotta nuoret voisivat selailla sitä salavihkaa posket punottaen.
Irti kliseistä
 |
|
Katariinalla on hienot selkätatuoinnit.
|
Niinpä pienen Loka-kustannuksen julkaisema “Metsänpeikot” ampaiseekin ihan omaan sfääriinsä kotimaisen sarjakuvaerotiikan mittelöissä. Kun sarjakuva sisältää sitä kauneinta asiaa mitä miehen ja naisen (ja peikkojen) välillä voi tapahtua, joutuu sitä heti arvioimaan hieman eri mittareilla kuin perinteisempää kerrontaa. Ensinnäkin, seksikohtauksissa on aina suuri vaara, että ne lipsahtavat kiihottavista tahattoman komiikan puolelle. (Hieman niin kuin oikeassa elämässäkin on vaarana.) Toiseksi, saako tuotoksesta riittävästi polttoainetta omille fantasioilleen ja mielikuvitukselleen, vai joutuuko tiedostava lukija ärsyyntymään kliseisyydestä, esineellistämisestä ja pintapuolisuudesta, jotka kaikki torppaavat lihan värinän hyvät puolet lähes yhtä varmasti kuin pitkät Nalle Puh -kalsarit?
Katariina Katla Metsänpeikkoineen välttää nämä sudenkuopat hienosti. Tarinan peruskuvio on varsin simppeli: nuori nainen lähtee metsään retkeilemään ja tapaa siellä peikon. Heti ensi kohtaamisesta lähtien keskinäinen kemia on kova, ja peikko johdattaa päähenkilö-Katariinan luolaansa. Sielläpä vartoo kaksi muutakin kiihkeää peikkourosta, joten miksi tyytyä yhteen…
Komeasti esineellistettyjä peikkomiehiä
 |
|
Ei mikään Rölli-peikko.
|
Pidin siitä, että Katariina on mahdollisimman kaukana bimboblondi-Barbiesta, vaan on varsin persoonallisen näköinen nainen kalju-rasta-lookissaan ja tatuointeineen. Sen lisäksi peikkojen esineellistäminen miehisiksi seksuaaliobjekteiksi on varsin antoisaa. Kukapa nainen voisi olla ihastumatta alastomina viihtyviin, raateluhampailla ja tuuheilla hiuspörröillä varustettuihin peikkoihin, varsinkin sellaisiin joilla on lävistetyt sukupuolielimet? Lisäksi Katlan piirrosjälki on todella tyylikästä ja viimeisteltyä, säilyttäen kuitenkin miellyttävän, hieman kotikutoisen jäljen. Ja tarinassa on sitä paitsi ihan oikea juoni! Katariina käy välillä moraalifilosofisia pohdiskeluja ja lopussa oleva selitys peikkojen näyttäytymiselle pistää hänet tekemään valintoja elämässään.
Loka Kustannuksen sivut ovat vielä melko vaatimattomat eikä Katariina Katlastakaan juuri lisätietoa löytynyt, joten oletan tämän olevan tekijänsä ensimmäinen pitkä sarjakuva-albumi. Sellaisena se on hieno päänavaus – uskottava ja tasapainoinen eroottinen fantasiaseikkailu.
Katariina Katla: Metsänpeikot
Loka Kustannus 2007. 55 sivua, mv.
ISBN 978-952-99925-0-8