Tarkastaja Ankardon ensimmäiset seikkailut vihdoin albumina ja väreissä!
Albumiin on koottu aiemmin mustavalkoisina lehdissä ilmestyneitä Ankardon seikkailuja. Näissä alkuperäisissä seikkailuissa Ankardo on parhaimmillaan, ja ne ovat mustan huumorin värittämiä. Tätä albumia on toivottu suomeksi jo pitkään.
Tarkastaja Ankardon tutkimuksia: Ensimmäiset tutkimukset
 |
Alkuteos Premières enquêtes
Kirjoittanut ja piirtänyt Benoît Sokal
Värit ja kansi Pascal Regnauld
Suomentanut Juhani Tolvanen
Tekstaus Outi-Illuusia Parviainen
Kustantaja Kustannus Jalava
Painettu EU:ssa 2011
A4, 64s., nid,. pk, väri
Hinta 16,50
© Casterman 2011
Uusin Ankardo, kuten nimestäänkin voi päätellä, on kokoelma lyhyitä tarinoita Ankardon tarkastajanuran alkutaipaleelta. Näissä tarinoissa Ankardo on ensin maatilan eläin, yksi monien joukossa. Columbo-tyylisessä nuhjuisessa palttoossaan Ankardo ottaa ohjat. Murhatapauksissa syylliseksi osoittautuu maatalon isäntä, jota eläinten laki ei koske.
 |
|
Ensimmäinen Ankardo-sivu väreissä…
|
Muutaman irrallisemman tuntuisen tarinan jälkeen sarja ottaa pesäeroa maatilaan ja näiden sarjojen punainen lanka tulee esiin. Ankardo joutuu pelinappulaksi poliittiseen kieroiluun ja siinä ohessa käsitellään Ankardon ja Claran (ennen suomennettuna Klara) monimutkaista rakkaustarinaa.
15 tarinasta 11 ensimmäistä on ilmestynyt suomeksi 1980-luvulla, mustavalkoisena, Tapiiri-lehden 11 ensimmäisessä numerossa. Tarinoiden yleisilme oli mustavalkoinen ja Benoît Sokal osasi todellakin luoda tunnelmaa lyhyissä underground-vaikutteisissa eläinsarjoissaan. Silti, uusi väritys on ihan toimivaa, ja
 |
|
…ja alkuperäinen mustavalkoinen
|
tunnelma on edelleenkin raadollinen ja synkeä. Silti, nämä on tehty mustavalkoisiksi ja vertailussa mustavalkoinen voittaa edelleen. Ei siis kannata luopua vanhoista Tapiireistakaan tai niiden metsästyksestä. Ja onhan niissä paljon muitakin hyviä sarjakuvia.
Käännökset ovat uusia, ja joskus ne toimivat paremmin kuin vanhat, joskut eivät. Tohtori X:n kommentti “Sinä ja minä, Ankardo” on muuttunut muotoon “Hahahaa, vihdoinkin, Ankardo”. Kumpikaan ei vastaa alkuperäistä, joka on “Ha ha ha”, à nous deux, Canardo” (Me kaksi, Ankardo). Eikä Frankardon uudelleennimeäminen Frankensankardoksi toimi, koska alkuperäinen otsikko on jäänyt sateenpieksämään ruutuun aloitussivulle. Tosin väritettynä sekin on niin tummalla pohjalla että ehkä se ei erottunut.
 |
|
Aikaisempi kansiversio albumista
|
Sarjat ovat ilmestyneet alunperin mustavalkoisina ranskaksi À Suivre (suom. jatkuu) -lehdessä vuosina 1978-80. Ensi kerran ranskaksi albumina ilmestyttyään mustavalkoisena, päättyi tarina samoin kuin Tapiirissa, ja mukana oli vain 11 jaksoa. Näyttää siltä että loput jaksot olivat värillisiä alunperinkin. Ja Koiran paluu alkoi jatkosarjana samassa lehdessä jo vuonna 1980.
Ensimmäinen ennen suomentamaton sarja Ankardon perintö toimii yhdistävänä tekijänä vanhimpien ja myöhempien sarjojen jatkumon välillä. Tapiirin lukijat muistanevat, että sarja päättyi Ankardon ollessa ikämies ja tämän ammuttua aivonsa pitkin Freddon kapakan pihamaata. Albumeina ilmestyneet sarjat siis joko tapahtuivat tätä ennen tai kyse oli aivan eri jatkumosta? Ei suinkaan. Nyt asiat loksahtavat paikoilleen, vaikka logiikka onkin yhä hämärää. Jos ikämies-Ankardo oli epiloginmakuinen, on heti perään tässä tuleva sitten yhtä ilmeinen prologi.
 |
|
Toinen aikaisempi kansiversio
|
Kolme muuta sarjaa ovat jatkon kannalta yhdentekeviä, vaikka hyviä ovatkin, varsinkin vihoviimeisen sarjan Tintti-viittaukset huvittivat. Ankardon perintö on vain avainsarja, joka ennen on suomalaisilta lukijoilta puuttunut.
Ankardo-sarjakuvan piirrostyö ja kerronta poikkeavat siinä määrin aikaisemmin suomennetuista albumeista, että näitä entuudestaan tuntematon voi olla hieman pöllämystynyt rankemmasta nihilismistä ja erittäin poukkoilevista juonenkäänteistä. Lehdestä luettuna ei tuntunut niinkään ihmeelliseltä että joko Ankardo tai Clara kuolevat monen jakson päätteeksi ja se kumotaan seuraavan aluksi tai ei aina edes asiaa mainita.
Monista suosituista sarjoista on ensiaskeleet julkaistu kokoomana vasta monen albumin jälkeen, ja niitä on tutkailtava juuri sellaisina. Ja kuten kustantajakin ilmoittaa, tämä on Ankardo-sarjan parhaita albumeita, eikä suinkaan pelkkää harjoittelua. Uudemmissa juoni on vain pitkäjänteisempi ja selkeämpi. Tämän voi lukea sekä irrallisina episodeina että yhtenäisenä tarinana höystettynä irtotarinoilla sekä alussa että lopussa.
 |
Sarjat ovat kaikki nelisivuisia, lukuunottamatta yhtä kuusisivuista. Ja voidaan laskea, että kasaan saadaan normaalia paksumpi Ankardo-albumi.
Kyllä tätä voi suositella sekä vanhoille faneille ja vaikka uusille lukijoille starttina Ankardon maailmaan. Näistä sarjoista monet ovat aloittaneetkin vuosikymmeniä sitten.
Ankardo-sarjasta on vieläkin yksi jostain syystä väliinjäänyt albumi julkaisematta suomeksi. Belgialaisen tapauksen olisi jo aika saapua kauppoihin. Muuten uudet tulevat melko pian äidinkielellämme julki.
Keskustele Kvaakissa Ankardosta