Joakim Pirisen loistelias paluu

Kalmasen herrasväki isännöi ruotsalaisen Joakim Pirisen uutta sarjakuvakirjaa, jossa pitkät tarinat ja lyhyet välähdykset vuorottelevat. Intiaanien hyökkäykset, joulutervehdykset ja keskiaikaiset moraliteetit lomittuvat Pirisen tuttujen hahmojen edesottamusten kanssa. Taiteilija itse esiintyy verhoutuneena pelkkään lannevaatteeseen ja tarjoaa lukijoilleen piirustuskoulun, jonkalainen vielä puuttuu vakiintuneiden taidekoulujen opetusohjelmista.

Joakim Pirinen murtautui suuren yleisön tietoon 1980-luvun puolivälissä. Pirisen toinen albumi Sokeri-Sakari teki hänestä ruotsalaista kansallisomaisuutta ja herätti laajaa huomiota Suomessakin. Pirinen on kunnostautunut myös kuvataiteilijana, prosaistina ja näytelmäkirjailijana. Hän on julkaissut viime vuosina myös kolme äänilevyä.

Kalmasen herrasväen aviopulmat
Alkuteos Döda paret och deras ‘vänner’
Teksti ja piirrokset Joakim Pirinen
Käännös Ilkka U. Pesämaa
Ulkoasu Esa Kerttula / Atomi
Kustantaja Suuri Kurpitsa (2009)
Painotyö Kopio Niini Finland Oy, Tampere 2009
ISBN 978-952-9887-62-0
172 sivua, 210 mm x 297mm, mustavalkoinen
Hinta 22 €
© Joakim Pirinen

Kalmaset ovat sikarikas mutta onneton pariskunta, joka harrastaa pervoilua. Nimihenkilöydestään huolimatta he eivät ole mitenkään keskeisessä osassa, koska tämä kirja koostuu ns.

Alkukielisiä anagrammeja
Alkukielisiä anagrammeja

sälästä, jota joku voisi pitää sillisalaattinakin, mutta useimmiten nämä lyhyet erikoiset toimivat. Ehkä poikkeuksena ovat kuvasarjat, joissa Joakim kuvittaa anagrammeja omasta nimestään. Käännös on niissäkin onnistunut, katso oheinen alkukielinen sivu.

Mutta kokonaisuus tämä siis ei ole, ja paksu kirja soveltuukin luettavaksi pätkissä. Sitäpaitsi Pirisen tyyli, tai tyylit, ovat ahmiessa ähkyä aiheuttavaa. Nauti siis Pirisesi hitaasti. Useita lukukertoja tämä takuulla kestää.

Yhtä hauska Kalmaset-kirja ei ole kuin Sokeri-Sakari, eikä ole tarkoituskaan. Tämän huumori on erilaista. Useimpien sarjojen tarkoitus ei ole suinkaan naurattaa, vaan stimuloida mielikuvitus lentoon.

Nautittavaa jälkeä kirja on varsinkin taiteensa puolesta, ja se vetoaa varmasti toisiin piirtäjiin, ellei heihin iske kateus kun eivät itse pysty samaan.

Kalmasen pariskunta
Kalmasen pariskunta

Itse Kalmasten pariskunta sukukuntineen on varmaankin raadollisinta, mitä Pirinen on saanut aikaan. Ilmeisesti ulkonäkö symboloi heidän kamaluuttaan, surkeuttaan ja itsekeskeisyyttään. 15-sivuinen esittelytarina on albumin pisin tarina. Ei siis sekään pituudella pilattu, ja kuvaa melko lyhyttä aikaa Kalmasten elämästä. Tosin tässä ehtii tapahtumaan rankkoja asioita yhteensattumien summan johdosta runsaasti.

Joakim Pirisen taidekoulu on selkeästi parodia Scott McCloudin opetusteoksesta. Pirisen omakuva on tikku-ukko jolla on pippeli.

Bars Fight, kuvaus intiaanisodasta 1700-luvulta perustuu Lucy Terryn runoon vuodelta 1746. Runoa pidetään ensimmäisenä mustan amerikkalaisen laatimana

kirjallisena teoksena. Sarjakuvana runo on muuttunut suuriksi ruuduiksi täynnä tummia raskaita pintoja, mutta runon henki välittyy vahvasti. Realistista väkivaltaa siis, mutta vanhojen vihannesten seikkailu on taas aivan överiksi vedettyä sellaista. Tämä jo hieman hörähdyttääkin.

Sokeri-Sakari
Sokeri-Sakari

Sokeri-Sakarikin vilahtaa, kovin ikääntyneenä ja vähemmän villinä. Myrsky hiekkalaatikossa -albumin pikku nalle tavataan useammassakin sarjassa.

Käsikirjoittajaksi on pariin sarjaan ilmoitettu Pirisen viisivuotias poika Jim Skog Pirinen. Hammarbyn Spider-Man jopa tuntuukin pikkupojan kirjoittamalta, oikeasti. Sfinksistä uskoisin Joakimin saaneen vain idean Jimiltä.

Yksisivuisia sarjoja on paljon, vaikka eivät ne ole aina välttämättä itsenäisiä teoksia. Yhden jos toisenkin teemaan palataan myöhemmin.

Paljon tavaraa, pieniä taideteoksia joka tarina, ajatuksia herättäviä, villiä ja mielikuvituksekasta, välillä huimaakin tajunnanvirtaa. Abstraktinkin taiteen puolella käydään, mutta ei kannata pelästyä, vain sen verran että tekijän monipuolisuus ja lahjakkuus nousee esiin. Pirinen on kiinnostunut nykytaiteesta, ja se kyllä näkyy tässä.

Ekstrentinen amerikkalaismuusikko Frank Zappa mainitaan eräässä sarjassa, ja kuvataiteellista Zappaahan tämä on, jos mikä.

Joakim PIrinen

Robert Crumb, Matti Hagelberg ja Tapani Rytöhonka tulevat mieleen eri

sarjoista. Erilaisia taiteilijoita, mutta Pirinen sekä piirtää että kirjoittaa usealla eri tyylillä.

Kääntäjä on tavoittanut alkukielisen tekstin hengen hyvin, vaikka tämä onkin ollut haastava käännettävä. Eikä sjögurka ole suomeksi merikurkku vaan merimakkara. Joitakin sarjoja on siirretty Suomeen, joitakin ei. Osa sarjoistahan tapahtuu selvästi Tukholmassa.

Painoasu on erinomainen. Tämän olisi pitänyt olla kovakantinen, vaan ohkaiset albumithan nykyään saavat kovat kannet. Epistä.

Kaikille tämä ei sovi, mutta vanhat Pirisen fanit tuskin pettyvät. Ensimmäisenä Pirisenä tämä voi tuntua todella oudolta, joten kannattaa ensin etsiä käsiinsä niitä vanhempia jos kiinnostus heräsi.

Pirinen yllätti tekemällä hajanaisuudesta huolimatta vuoden sarjakuva-albumin. Joulutarinoitakin on mukana, eli tämä siis aikuisen sarjakuvan ystävän pukinkonttiin.

Keskustele Joakim Pirisen töistä Kvaakin foorumilla