Alix Gracchus, peloton gallialaissoturi

“Delenda Carthago”, sanoi suuri Cato. Roomalaiset hävittivät puunilaiskaupungin armotta maan tasalle ja myivät henkiinjääneet asukkaat orjiksi. Sata vuotta myöhemmin raunioiden viereen on noussut roomalainen siirtokunta.

Alix on palannut Karthagoon kunniavieraana ja joutuu heti todistamaan outoja tapahtumia. Raunioiden keskellä liikkuu öisin salaperäinen valo, joka käy roomalaisten valloittajien kimppuun. Onko kyseessä vanhan Karthagon aave?

Tämä tarina on sekoitus yliluonnollisia tapahtumia, antiikin tiedettä ja historiallisia takaumia. Ennen kaikkia kyseessä on Jacques Martinin kunnianosoitus Gustave Flaubertin Salambolle. Kirjalle, jonka innoittamana hän loi Alixin yli 60 vuotta sitten. Flaubertin tavoin myös Martin vieraili aidoilla tapahtumapaikoilla albumia tehdessään.

Alix 13 – Karthagon aave
Ranskankielinen alkuteos Le spectre de Carthage
Piirtänyt ja kirjottanut Jacques Martin
Kääntänyt: Kirsi Kinnunen
Tekstannut: Timo Ronkainen
Kustantaja: Apollo Kustannus
Painopaikka: Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2009
Hinta €13.50 (sis. 8 % alv)
Koko 220 x 295 mm, nelivärinen,
pehmeäkantinen, 48 sivua
© Jacques Martin / Casterman, Bruxelles, 1977

Alixin loi Jacques Martin Tintin-lehteen vuonna 1948. Sankari on urhea gallialaissoturi, Julius Caesarin ystävä, joka seikkailee toverinsa, egyptiläispoika Enakin kanssa antiikin maailmassa.

Jacques Martin syntyi vuonna 1921, opiskeli insinööriksi, mutta alkoi jo parikymppisenä tekemään työkseen sarjakuvia.

WSOY julkaisi kahdeksan Alixin seikkailua 1970-luvulla. Ne ovat keräilyharvinaisuuksia nykyään. Varsinkin hyväkuntoisista joutuu maksamaan mansikoita, mutta eiköhän Apollo saa niistä uusintapainokset aikaan, jos nämä osoittautuvat hittituotteeksi. Tämän kirjan numero 13, ja edellisen julkaisun 12 viittaavat alkuperäiseen järjestykseen. WSOY:n sarjassa tulivat osat 2-9, eivätkä edes oikeassa järjestyksessä.

Alix jatkuu edelleenkin, vaikka Jacques Martin on ikänsä takia ja näkönsä heikkenemisen vuoksi vetäytynyt eläkkeelle. Nykyinen, jo kolmas piirtäjä on Christophe Simon. Käsillä olevan albumi on jo vuodelta 1977, ja se on voittanut aikanaan Angoulêmessa vuoden parhaan realistisen ranskalaisalbumin palkinnon.

Karthagon aave on erinomaisesti piirretty, ja tarinaltaan jännittävä seikkailu. Mutta ei tämä aikaisempien albumien yläpuolelle erityisesti nouse, vaan tätä on ennemminkin pidettävä tasalaatuisen tasokkaan sarjan yhtenä linkkinä. Jos olet ihastunut Alixiin jo aikaisemmin, niin tähänkään et pety. Juonenkulusta ei oikein voi vihjata mitään, sen verran yllättäviä käänteitä tässä on.

Väkivaltaa on aika lailla, kuten ennenkin. Romantiikkaakin tässä pilkahtaa, jota taas aikaisemmissa osissa ei ole nähty, ja tässäkin vain ohimennen. Tekstiä on taas paljon, jonka vuoksi Alixia jotkut pitävät kuivanjäykkänä, eikä huumoriakaan ole.

Ensimmäisellä lukukerralla ei tarinan seuraamiselta osaa jäädä ihastelemaan yksityiskohtia, mutta piirrostaiteen ansiosta Alix-albumit kestävät useita lukukertoja. Vaikka lukulaseja taitaa keski-ikäinen fani Alixia varten tarvita.

Albumissa on runsaasti viittauksia edellisiin albumeihin, mutta ei Karthagon aaveesta nauttiminen edellytä suinkaan aikaisempien osien tuntemista. Tämä on varsin hyvä kohta aloittaa tutustuminen.

Alix on tunnettu realistisena antiikin ajan kuvauksena, toisin kuin myöhemmin aloittanut, tunnetumpi gallialaissoturi Asterix. Totuushan on, että Alix ei ole juuri realistisempi kuin Asterix. Antiikin ajan sankareista luodut myytit on luotu romantiikan aikana, 1800-luvulla. Nämä sarjakuvat luovat omat myyttinsä. Ei romantisoitu kuvaus silti tämän viihdearvoa poista. Eikä antiikin ajoilta kaikkea voi kuvatakaan varhaisnuorille tarkoitetussa sarjakuvassa, vaikka edellisessä albumissa hieman sikailua näytettiinkin. Poikien seikkailunahan tämä toimii edelleenkin, ja nostalgiapaukkuna keski-ikäisille.

Historiallisiin faktoihin on selvästi paneuduttu, ja ne on yhdistetty fiktioon oivasti. Ja onhan antiikin tutkimus edistynyt viimeisen 30 vuoden aikana, joten osa mahdollisista asiavirheistä johtuu tästä.

Painoasussa ei ole moittimista. Antiikin arkkitehtuurin runsaat yksityiskohdat erottuvat hyvin. Käännös on hyvää työtä, ja alkuperäistä tekstausta jäljittelevä fontti toimii tämänkaltaisessa sarjakuvassa.

Alix 12 – Spartacuksen poika arvosteltu Kvaakissa
Kimmo Lakoman sivulla tietoa suomeksi ilmestyneistä Alixeista
Keskustele Alixista Kvaakissa