Muumit kuvitettuina klassikkoina

Muumipeikko on sankari! Muumi on on populaarikulttuurin kautta ihmisten mieliin iskostunut tuttuakin tutumpi hahmo siinä kuin Liisa Ihmemaassaan tai Tarzan viidakossaan. Muumilaakso on uusien myyttien maa, jossa Mörkö vaeltaa ja sudet ulvovat Yksinäisillä vuorilla… mutta Muumitalossa on aina kotoisan lämmintä ja turvallista, paitsi silloin kuin häirikkösukulaiset tulevat käymään.

Muumit ovat esiintyneet mediassa monessa muodossa. Lapsille tutuimpia ovat animemuumit, vanhemmille muistuvat mieleen parhaiten ehkä romaanit ja kuvakirjat. Muumit ovat myös Tove Janssonin sarjakuvaa, sitä aitoa ja alkuperäistä.

MUUMIT sarjakuvaklassikot I
Tove Jansson

Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen
WSOY 2008
sid., 110 s.
ISBN: 978-951-0-34342-5
28,60 €

Muumit, suomiperhe maailman maineessa

Suomalaisten Muumien menestys maailmalla on ihmeellinen asia. Miten ihmeessä Tove Jansson pystyi käsikirjoittamaan ja piirtämään niin omaperäistä, ihastuttavaa, innovatiivista ja taiteellisesti ylivertaista uutta luovaa sarjakuvaa, että siitä todellakin on tullut moderni sarjakuvan klassikko niin aikuisille kuin lapsille? No siksi, että hän oli valmistautunut siihen jo lapsesta pitäen.

Toven ensimmäinen Vera Haij -nimellä julkaistu kuvakirja, Sara och Pelle och Neckens bläckfiskar, ilmestyi jo vuonna 1933, jolloin nuori kirjailija oli vielä alle kahdenkymmenen, tarinan hän oli piirtänyt valmiiksi jo 14-vuotiaana (ks. Tove Janssonin kukat, metsä ja kauhu). Lastenlehtiin hän oli piirtänyt sarjakuvia jo 20-luvun lopulla. Nuo lapsille tarkoitetut tarinat sisälsivät jo heti alusta tuttuja teemoja kuten paluun turvalliseen kotiin hurjien seikkailujen jälkeen. Jansson kirjoitti Muumi-kirjoja ja laati niistä myös vanhanaikaisia sarjakuvia, joissa teksti kulki kuvien alla. Sarjakuvissa Muumit seikkailivat ensimmäisen kerran jo vuonna 1947 suomenruotsalaisessa Ny Tid -lehdessä tarinassa Mumintrollet och jordens undergång.

Juonet ja hahmot jalostuivat hiljalleen vuosien myötä niin kuvina kuin teksteinä, kunnes syntyi täydellinen synteesi, muumit englanninkielisenä

Nipsu tekee rahaa. Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen paheksuvat.
Nipsu tekee rahaa. Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen paheksuvat.

sanomalehtisarjakuvana vuonna 1954. Sarjakuvan klassikko oli valmis heti ensimmäisestä ruudusta lähtien. Muumisarjakuvien yleisilme oli ja on ajaton, yksinkertainen mutta yksityiskohtia täynnä.

Jansson ei ollut aikaisemmin käyttänyt puhekuplia sarjakuvissaan. Hän osasi kuitenkin jollain maagisella tavalla heti piirtää ne osaksi kuvan sommittelua. Välillä hän jätti kuplat varsinkin vauhdikkaissa tilanteissa auki antaen niiden “hengittää” menossa mukana. Joskus reunimmainen kirjain on puhkaissut kuplan. Valitettavasti nämä kerronnan kannalta oleellisen tärkeät puhekuplat on piirretty uusiksi suomalaiseen painokseen, niin että taiteilijan alkuperäinen tarkoitus on saattanut jopa hävitä teoksen sisällöstä.

Ruutujen välejä Jansson ei jättänyt auki vaan ne erotettiin toisistaan joko viivalla tai ovella, helminauhalla, puulla tai jollain muulla symbolisella tarinan motiivilla. Muumit ovat osin metasarjakuvaa mutta eivät koskaan koketeeravasti, kaikki kokeilut ovat osa tarinaa.

Muumien arvot

WSOY:n julkaisema MUUMIT Sarjakuvaklassikkot I on kovakantinen kirja, joka sisältää neljä Tove Janssonin alun perin brittiläiselle Evening News -lehdelle piirtämää muumitarinaa: Muumipeikko, Muumiperhe, Muumiperhe Rivieralla ja Yksinäinen saari. Ulkoasullisesti esikuvana on ollut kanadalaisen kustantajan Drawn & Quarterlyn erittäin näyttävä ja huolellisesti toimitettu The Complete Tove Jansson Moomin Comic Strip. Sarjassa julkaistaan kaikki Tove Janssonin piirtämät stripit.

Muumit pääsivät (Associated Newspapersin) syndikaattilevitykseen ja strippi alkoi ilmestyä 40 eri maassa. Toki sarjakuvan ilmettä ja sisältöä mietittiin syndikaatissa tarkoin ennen ilmestymisen alkamista; kyseessähän oli myytävä, kaupallinen tuote. Vaikka muumien sisäinen arvomaailma on villi ja vapaa, melkein anarkistinen, Janssonilla on aina ollut terve suhtautuminen kaupallisuuteen. Suomessa muumeilla mainostettiin 1950-luvulla Yhdyspankkia. Tove piirsi itse mainokset.

Tarinat sarjakuvissa ovat tempoltaan paljon kirjoja nopeampia, tapahtumat ja

Nuuskamuikkusen ilkeily on suomennoksessa kiltteytetty. Nipsu puhuu englanniksi jotain ihan muuta kuin suomeksi. Nipsulta ovat suomiversiossa viiksikarvat hävinneet, Muikkuselta kädet.
Nuuskamuikkusen ilkeily on suomennoksessa kiltteytetty. Nipsu puhuu englanniksi jotain ihan muuta kuin suomeksi. Nipsulta ovat suomiversiossa viiksikarvat hävinneet, Muikkuselta kädet.

juonenkäänteet seuraavat hyvin nopeasti toisiaan. Niissä on myös tyylillisesti enemmän satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä kuin kirjoissa. Joitakin aiheita on otettu suoraan kirjoista, mutta muunnellen. Myös henkilögalleria on kirjoja suurempi, hahmoja tulee ja menee. Ensimmäisessä tarinassa Muumipeikko on yksin, vanhemmat hukassa. Seurana hänellä on (tavallistakin ahneempi) Nipsu. Mutta elämä muuttuu, kun Niiskuneiti liittyy joukkoon mukaan ja vanhemmatkin löytyvät toisen tarinan alussa. Muumiperheen sekoilut Rivieralla ovatkin sitten jo se klassikkojen klassikko, jonka kaikki aina muistavat. Yksinäiseltä saarelta löytyvät hylynryöstelyyn taipuvaiset esi-isät.

Vaikka tie vie ja seikkailuissa vain taivas on rajana, jos aina sekään, niin syvin teema on kuitenkin ihmisluonteen pohdinta. Millainen on hyvä ihminen? Miten pitää rakastaa? Mikä tässä elämässä on tärkeätä? Jansson ei anna näihin kysymyksiin valmiita vastauksia, koska sellaisia tuskin on olemassakaan, mutta hänen avarakatseinen ja suvaitsevainen elämänfilosofiansa välittyy selkeästi lukijoille.

Ylen määrin ideoita ja kuvallisia vitsejä sisältävät stripit saavat olon peräkkäin luettuna tuntumaan melkeinpä hengästyneeltä; paras rytmi olisi lukea strippi per päivä, niinhän ne alun perinkin oli tarkoitettu luettavaksi. Kiivas rytmi ja deadlinet väsyttivät myös taiteilijan itsensä. Sopimuksensa rauettua Tove jätti vuonna 1959 sarjakuvan tekemisen kokonaan veljelleen Larsille, joka oli toiminut avustajana jo parin vuoden ajan.

Kustantaja, sarjakuvaruudussani on tahra!

Sarjakuvaklassikoiden ulkoasu on komea. Koko on komea ja paperi hyvää, mieleen tulee jokin sohvapöydälle sopiva taidekirja. Mutta, mutta… kansallisaarre ei ole saanut kotimaassaan arvoistaan kohtelua. Suomalaisen edition perustana ei olekaan käytetty kanadalaisen kustantantajan toimittamaa sisältöä vaan vanhoja, vähän suttuisia aikaisemmista julkaisuista tuttuja strippejä. Onneksi niissä on sentään Erkki Kukkosen siisti tekstaus. Suomennos sen sijaan sisältää aivan erilaisia repliikkejä kuin mitä englanninkielisessä tekstissä on. Käännöksessä ilkeyksiä on hävitetty, vaikeita sanoja poistettu kokonaan ja aikuismaisia asioita muutettu lapselliseksi lepertelyksi.

Ilmeisesti suomalainen käännöksen yhteydeessä kasvanut tekstimäärä on aiheuttanut sen, että osa puhekuplista on piirretty isommiksi – joskus kömpelöstikin. Samat puhekuplat olivat jo Turun Sanomien kustantamassa Muumi 1 -albumissa vuonna 1978. Silloin teksti oli ladottua ja se oli vaatinut vielä isomman tilan kuin alkuperäinen teksti.

Muste on joissakin ruuduissa levinnyt niin, että yksityiskohdat ovat hävinneet täysin. Alla olevat kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.

* * *


Klikkaa kuva isommaksi! (Muumit, s. 17)

Ylimmässä ruudussa puhekuplat on piirretty uusiksi, jotta suomennettu teksti mahtuisi niihin. Valitettavasti graafinen teho on samalla pilattu. D&Q:n ruudussa (vasemmalla) kupla on kuin kolmas, kohtalokas pääkallo; WSOY:n version suurennettu kupla sen sijaan pilaa ruudun tasapainon ja kupla menee aivan kiinni kalloon. Valtavan iso Bull’sin tarra alareunassa peittää ison osan kuvaa, jopa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Suomalaisessa versiossa on tosin rasteripinta siistimpi kuin kanadalaisessa.

Alemmassa ruudussa näkyy, kuinka uusi puhekupla on ilmeisesti liimattu suorakaiteen muotoisella paperilla alkuperäisen kuvan päälle. Joku on sitten varjostanut liitoskohtaa niin, että alkuperäistä piirrosta on hävinnyt, nyörit jäävät ilmaan leijumaan puhekuplan alle. Myös liepeiden herkkä varjostusviiva on WSOY:N ruudussa osin hävinnyt.

* * *


Klikkaa kuva isommaksi! (Muumit, s. 67)

Nämä kaksi rinnakkaista ruutua Riviera-tarinasta saavatkin sitten jo sarjakuvan ystävän sydämen murtumaan. Mikä lie öljyvahinko onkaan sattunut suomalaisessa painoksessa, sillä laiva horisontissa on räjähtänyt pelkäksi sutuksi ja mustemaista öljyä työntynyt pitkälle rantakivien joukkoon. Niiskuneidin kajalit ovat pilalla ensimmäisessa ruudussa ja tukka on toisessa ruudussa muuttunut mustaksi, ja mammallakin on vähän afroa pään päällä. Muumipeikon käsi on muuttunut hylkeen räpyläksi. Niiskuneidin (turhaan suurennettu) puhekupla tuntuu nousevan jostain kaukaa taivaanrannan takaa. Komparatiivisen sarjakuvatieteen nimissä voisi puhua kulttuuriskandaalista!

Kauniiksi lopuksi

Tove Janssonin Muumit ovat suomalaisten ylpeyden aihe ja osa Suomi-brändiä maailmalla, mutta suomalaisella kustantajalla ei nyt ole todellakaan mitään syytä rehvasteluun. On sanottava suoraan, että Tove Janssonin taide on meiltä suomalaisilta lukijoilta pilattu!

Muumien sarjakuvaklassikot on painoasultaan toimitettava uudelleen Drawn & Quarterlyn laatustandardien mukaisiksi. Janssonin viiva on hienointa, mitä sarjakuvista löytyy. Sitä viivaa vain ei enää WSOY:n versiosta useinkaan löydy.

Suomennos ja tekstaus on tämän ensimmäisen ja tulevien osien osalta sovitettava uusiksi siltä osin kuin tarvetta on, jotta alkuperäiset Janssonin puhekuplat voidaan säilyttää. Myös Tove Janssonin tekstin aikuisille tarkoitetut kerronnan sävyt olisi saatava mukaan, Tovehan nämä sarjakuvat on kirjoittanut, ei joku muu. Pyydän WSOY:ta kohtelemaan Janssonin sarjakuvataidetta kuten kohdellaan sellaista, joka kansallisessa kulttuuriperinnössämme on kaikkein arvokkainta. Näistä sarjakuvakirjoista voidaan ottaa uusia painoksia vaikka sata vuotta, jos ne nyt tehdään kunnolla – laadusta tinkimättä.

Pyydän Muumiklassikkojen ensimmäisestä osasta toista korjattua painosta. Pyydän hartaasti. Muutoin: kuka lohduttaisi lukijaa?


MUUMIT Sarjakuvaklassikot I sisältää tarinat:

  1. Muumipeikko (Moomin and the Brigands, 1954–55)
  2. Muumiperhe (Moomin and Family Life, 1955)
  3. Muumiperhe Rivieralla (Moomin on the Riviera, 1955)
  4. Yksinäinen saari (Moomin’s Desert Island, 1955).

Keskustele Muumipeikosta Kvaakissa.

Linkkejä: