Artikkelit | Teksti: Timo Ronkainen | Julkaistu: 28.11.2007 klo 02:57:59 | Luettu: 4896 kertaa

Rosa Tuurin kyydissä

Kvaakin edustajalla oli mahdollisuus rupatella Suomenkiertueellaan olleen ankkapiirtäjä Don Rosan kanssa tämän kiertuebussissa signeeraustouhun lomassa Raisiossa.

Valmiina signeeraamaan.
Valmiina signeeraamaan.
Amerikkalaisen Kiitospäivän aikaan 22.11. Suomeen jo toista kertaa tänä vuonna saapunut Rosa keskusteli leppoisaan sävyyn piirtämisestä, sarjakuvakustantamoista, vanhojen sarjakuvalehtien ja kirjojen keräilystä, vanhoista autoista ja paljosta muusta.

Erilaisiin sarjakuvatapahtumiin ja messuille osallistuminen on pitänyt Rosan kiireisenä.

– Aivan, USAssa olen hyväksynyt tavallista enemmän esiintymiskutsuja eri sarjakuvatapahtumiin. Norjassa tein Egmontin kutsumana promootiota ja esiinnyin myös Göteborgin kirjamessuilla Ruotsissa syyskuussa, jotka ovat yksi Euroopan suurimpia tapahtumia. Sitten hyväksyin omin päin kutsun vierailla Vesa Keskisen kaupassa.

– Tästä kahden viikon kiertueesta olin hyvin innostunut. Ensinnäkin minulla olisi ensi kertaa mahdollisuus kiertää kunnolla Suomea ja tavata ankkafaneja. Ikävä kyllä kiertuebussin saaminen koko ajaksi lopulta kuitenkin epäonnistui ja pohjois-Suomi jäi nyt kiertämättä.

Takaisku ei tuntunut harmittavan rauhallista Rosaa liikaa, vaikka Kiitospäivä ja Ohiossa pidettävä MidCon, jossa Don oli käynyt 20 vuoden ajan jäi nyt väliin.

– Toisaalta minulla oli nyt mahdollisuus nähdä kuinka paljon voisin ansaita. Lopultakin tienaisin rahaa itselleni enkä kustantamoille, kuten normaalisti näissä tapauksissa on ollut. Tämä on eräänlainen kokeilu, jotta näkisin paljonko voisin tienata, silkkaa uteliaisuutta, koska en kuitenkaan erityisemmin tarvitse enää rahaa.

Disneyn sarjakuvia piirtäessään Don ei koskaan tehnyt isoa tiliä. Kun hän taannoin myi osan laajasta vanhojen sarjakuvalehtien kokoelmastaan pois, hän ansaitsi enemmän kuudessa viikossa kuin kuudessa vuodessa sarjakuvia piirtämällä. Sarjakuvaoriginaalien myyminen on ollut myös melko tuottoisaa.

– Tajusin ettei minun enää ole pakko työskennellä elääkseni. Disneyn julkaisupolitiikka on tehnyt työnteosta niin epämiellyttävää, ettei se edes ole kovinkaan houkuttelevaa. Tajusin että olin aiemmin tehnyt sitä puhtaasti siitä ilosta, että rakastin työtäni ja sitä että sain tehdä sitä ihmisille jotka pitävät samanlaisista sarjakuvista kuin minäkin.

Kiertuebussi.
Kiertuebussi.

Puurtamisesta meni kuitenkin maku. Kovakantiset kokoelmat tahkoavat Disneylle ja kustantamoille kokolailla rahaa, josta Rosalle tippuu muruset. Egmontilta heruu nimellinen vuosittainen korvaus nimenkäyttöoikeudesta kokoelmien kansissa, joka ei ole mitenkään sidoksissa myyntilukuihin. Disneyn piirtäjille ei heru rojalteja. Rosa näki kuitenkin tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä esim Norjan Egmontin kanssa uuden Hall of Fame -sarjan kokoelmakirjan kanssa. Tähän hän luovutti mm. lapsena tekemiään piirroksia.

– Viihdytin itseäni lapsena piirtelemällä kuvia. Kukaan ei niitä tietenkään silloin nähnyt. Nyt osa niistä lopulta pääsee julkaistavaksi asti! Piirsin ankkajuttuna kaikille tutun tarinan matkasta maan keskipisteeseen erääseen fanzineen eri hahmoilla vuonna 1977, mutta aivan ensimmäisen version tein jo lapsena. Hall of Fame -kirjasarjan pian ilmestyvässä osassa tullaan julkaisemaan artikkelin kuvituksena ruutuja tästä aivan ensimmäisestä versiosta. Tein sen vuonna 1959, kun oli vasta 8-vuotias. Pidin erityistä huolta siitä, että sen tekijänoikeudet on merkitty minun nimiini, en missään nimessä halua luovuttaa Disneylle jotain 8-vuotiaana tekemääni.

Faneja kutkuttavin kysymys koskee uusia tarinoita. Don Rosa ei ole tehnyt kahteen vuoteen uutta sarjaa. Onko sellaista tulossa?

– En usko. Aivan tällä hetkellä ei siltä näytä. Ellen todella innostu. He [kustantajat] eivät ole kiinnostuneita pitkistä tarinoista. He haluavat vain lyhyitä juttuja, jotta voivat laittaa nimeni kanteen. Ei kustannusporukkaa kiinnosta hyvät tarinat tai eeppiset jutut, he vain haluavat myydä sarjakuvia. Jatkoin puurtamista kaksi vuosikymmentä, koska tunsin sen velvollisuudekseni, kaiken sen faneilta, etenkin Euroopasta, saamani huomion vuoksi. Keskityin kokonaan siihen ja siitä tuli koko elämäni. Istuin kaiket päivät työpöytäni ääressä, siinä kaikki. Välillä vastailin sähköposteihin. Kaikki aikani meni tähän. Nyt kun minulla on mahdollisuus hieman rentoutua ja nauttia elämästä, haluan tehdä sen. Elämässä on niin paljon muutakin. En tosiaankaan voi silti sanoa olevani vielä eläkkeellä. Ehkä palaan vielä ankkojen pariin.

Rosa on kyllästynyt lähinnä Disneyn lisensointisysteemiin. Hän ei moiti kirjoja kokoavia toimittajia, ainoastaan tapaa jolla samat kirjat voidaan julkaista Disneyn lisenssin omistavien kustantajien toimesta ilman eri korvausta. Kirjoja kokoavat toimittajatkaan eivät saa aina oikeudenmukaista kohtelua.

Toimittajista Donilla on useimmiten vain hyvää sanottavaa, mutta ainakin yhtä melko käsittämätöntä seikkaa hän ihmetteli. Monista sarjoista on johdonmukaisesti Roopelta poistettu silmälasien taakse jäävät mustat pupillit.

Maitolasikakkulat. Kirjasta Sammon salaisuus s. 190 ruutu 4 tarinassa Aarre lasimaljassa.
Maitolasikakkulat. Kirjasta Sammon salaisuus s. 190 ruutu 4 tarinassa Aarre lasimaljassa.

– Toimittajat väittivät sen liittyvän väritykseen jotenkin, että se olisi värittäjälle ongelmallinen, mutta silmälaseihin ei silti laitettu minkäänlaista väriä.

Näitä silmiä Don piirsi uudelleen joidenkin kirjojen ruutuihin.

Entä paluu omien sarjojen pariin? Eikö sitten kiinnostaisi tehdä jotain omaa, uutta Pertwillaby Papersia tai jotain?

– Ei tällä hetkellä olen kiinnostunut vain chilieni ja vihannesten kasvatuksesta pihamaallani, talon kunnostuksesta [naurua]. Eikä minulla ole noihin hahmoihin samanlaista tunnesidettä. Pidän enemmän Ankoista joiden parissa kasvoin. Into tekemiseen juuri nyt vain on kadonnut. Tällä hetkellä se tuntuu niin turhauttavalta. En silti sano ei koskaan.

Jos Don Rosa jäi tällä kiertueella tapaamatta, keväällä hän on tiettävästi tulossa uudelleen ja tällä kertaa hän olisi tavattavissa Stockmann-ketjun tavarataloissa. Lisäksi Vesa Keskinen on kaavaillut uutta kiertuettä kesällä.

Ehkä se uusi sarjakin valmistuu kun Don on ladannut pattereitaan. Sitä me toivomme. Jenkkiautolehti V8-magazinea Don -fanien kannattaa kärkkyä ensi keväänä. Klassikkoautonumeroon on tulossa juttua Donin kahdesta vanhasta autosta (Dodge Custom-6 vm 1948 ja Nash Lafayette Deluxe vm. 1938), joita Don on kunnostanut huolella.

Pidemmän haastattelun voi lukea aikanaan Ankkalinnan Pamauksen numerosta 20.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali