Arvostelut | Teksti: Jukka Laine | Julkaistu: 02.11.2007 klo 09:01:48 | Luettu: 8105 kertaa

Baby Blues – Kolmas kerta toden sanoo

Perheen perustamisen jälkeen kahdesta tulee kolme, mutta kun lapsilukukin muuttuu kahdesta kolmeksi, voisi hymy jo hyytyä. Onneksi maailman suosituimpiin kuuluvassa perhesarjassa, Baby Bluesissa, huumori ei koskaan lopu kesken.

Tarhavalmennuksen jälkeen Suvista tulee reipas, joskin suulas ekaluokkalainen. Samaan aikaan Ulla havaitsee viidennen tulokkaan ilmoittautuneen perhevahvuuteen. Pian naapurustosta ja ystäväpiiristä löytyy muitakin sinisen viivan vetäneitä.

Baby Blues 8: Irtiottoja
Baby Blues 9: Kaksi ynnä yksi on yllin kyllin
Kirjoittanut Jerry Scott
Piirtänyt Rick Kirkman
Suomennos ja toimitus Vesa Anttonen
Kustantaja Arktinen Banaani
Painopaikka Painotalo Auranen Oy, Forssa, 2006, 2007
Nid., A4, pk, mv, 48 s.
Hinta à 10,90 €
ISBN 952-5602-37-0 (nro 8)
ISBN 978-952-5602-63-0 (nro 9)
© 2005, 2007 Baby Blues Partnership. Distributed by King Features Syndicate, Inc./Distr. Bulls

Baby Blues (tai Ipanat tai Ipanavalta) on suosittu sanomalehtisarjakuva Suomessakin ja ympäri maailman, eikä mikään ihme, sillä lapsiperheen arjen hassut tapaukset ovat yleismaailmallinen ilmiö. Sarja alkoi vanhimman lapsen, Suvin (Zoe), syntymästä vuonna 1990. Aika ei kuitenkaan ole kulunut normaalitahtiin, sellainenpa olisikin sanomalehtisarjakuvissa epätavallista. Mutta poikkeavaa on kuitenkin, että aika yleensä kuluu. Suvi aloittaa koulun näissä vuosina 2001-2004 tehdyissä sarjoissa. Aika kuluu siis noin puolet hitaammin kuin oikeassa elämässä.

Normaalitahtiin aika kuluu 90-vuotiaassa sukutarinaklassikossa Gasoline Alleyssa, ja vähän tuoreemmassa For Better or for Worse -sarjassa, jossa alkuaikojen lapset ovat nyttemmin kasvaneet aikuisiksi.

Baby Bluesin kirjoittaja Jerry Scott ja piirtäjä Rick Kirkman ovat tunteneet toisensa vuosikymmenet, ja yhteistyö on mutkatonta. Molemmilla on runsain mitoin kokemusta lasten kasvattamisesta. Kertovat vielä jonkun lukijan epäilleen että he ovat äitejä salanimillä.

Hahmot ovat kotiäiti Ulla (Wanda), moderni pehmoisä Pauli (Darryl), tomera päällepäsmäri Suvi, pikkumachoveli Saku (Hammie) ja uusimmassa albumissa syntyvä kolmas lapsi Sini (Wren). Alkuperäiset lasten nimet ovat perinteisiä skotlantilaisia, johtuen Paulin skottijuurista, joka ei tule muuten millään lailla sarjakuvassa esiin, vaikka joskus taloudellisia realiteetteja onkin käsitelty.

Lisäksi mukana on myös muita lapsiperheitä ja isovanhempia. Jälkimmäiset eivät kuin vilahda käsillä olevissa albumeissa. Ne kun asuvat kauempana, ja tekijät ovat ilmiselvästi halunneet pitää heidät kaukana päärooleista.

Stripit perustuvat suureksi osaksi "lasten suusta" tyyppisiin möläytyksiin. Sarjan kotisivujen kautta lukijat saivat ennen lähettää vinkkejä, ja Sakun maidon pyytäminen ruokapöydässä muistuttaakin paljon allekirjoittaneen lähettämää tositapahtumaa. Tosin silloin kysyttiin kolmivuotiaalta "miten sanotaan" ja tämän mielestä oikea vastaus oli "lisää".

Enää ei kehoiteta lähettämään, mutta eiköhän näitä ole tekijöillä varastossa, Amerikassakin on varmaan julkaisuja, jotka julkaisevat tositarinoita lasten suusta, Suomessa niitä voi lukea Apu-lehdestä.

Sakun puhekyky kehittyy kovasti näissä albumeissa, mutta albumin vaihtuessa "älläviasta" on tullut "äwwävika". Tasapuolisia leikkitovereita sisarukset eivät ole, vaan Suvi on pomo. Vitsiä tästä on väännetty jo siitä asti kun Sakua tuotiin synnytyssairaalasta kotiin, aikaisemmissa albumeissa. Tällä kertaa Suvi tietää jo vauvoista jotain, ja antaa sisarellisia neuvoja Sakulle.

Uusimman albumin alku on jättänyt tilapäisesti lasten jutut vähemmälle, ja keskittynyt vaihteeksi Ullan raskauteen ja vauvan syntymään. Nämäkin pitävät sarjan suosiota yllä, ja terveellistä onkin vaihtaa välillä huumorin kohdetta.

Albumeja on julkaistu suomeksi jo toistakymmentä. Päivästrippejä yhdeksän albumia, sunnuntaistrippejä kolme, sekä Perhekirja ja yksi pokkari

Kaikkia strippejä ei ole järjestelmällisesti julkaistu näissä. Vesa Anttonen on valikoinut sisällöt karsintaa käyttäen. Baby Blues -arkistosta voi tsekata mitä on menettänyt. Mutta jos jatkossa karsitaan yhtä kovalla kädellä, sarjat loppuvat kesken.

Kirkman ei ehkä osaa piirtää mutta tuskin tästäkään enää paranee. Hahmojen ulkomuoto on jo vakiintunut. Pääasia onkin että hahmot tunnistetaan. Isä-Paulin nenä on massiivinen kesäkurpitsan kokoinen yhä edelleenkin. Onhan isoja neniä huumorisarjakuvissa ennenkin nähty, mutta tuo lienee ennätys. Mutta onhan Sakullakin jättimäiset korvat, luulisi että päiväkodissa kiusataan. Mutta Saku onkin itse likkojen kiusaaja. Kun äiti kysyy miltä sinusta tuntuisi jos sinua kiusataan, Saku vastaa että tavalliselta.

Tulevaisuudessa lisää lapsia? Tekijät sanovat että ruutuihin ei mahdu enempää. Toinen vaihtoehto on sitten että hahmot jämähtävät nykyisiin ikävaiheisiinsa, ja se taas veisi osan sarjan uniikkiudesta pois. Vielä jatkossakin vain tulee olemaan tarvetta sarjoihin raskausarvista ja vaipparallista. Tai sitten tehdään takauma, jossa Ulla on ensi kertaa raskaana, sitähän ei ole ikinä näytetty. Tosin aivan viimeisimmät stripit näyttävät siltä ettei näistä albumeista juuri enää kasveta.

Suosio on joka tapauksessa vielä kestävällä pohjalla. Katsoin juuri paikallisen kirjastoni vuoden lainatuimpien listauksia. Aikuisten sarjakuvista Baby Blueseja oli useampia kymmenen parhaan joukossa. Sopii tämä lapsillekin, mutta kannattaa sanoa ettei sitten Suvista ja Sakusta oteta mallia.

Painoasu on hyvää peruslaatua, kuten ennenkin Arktisen albumeissa. Suomennos on erittäin onnistunut, oikein ääneen piti hirnua mukeloiden repliikeille. Vertailuksi otettu Iltalehden käännös ei ole ollenkaan yhtä hauska. Näin ipanoiden pitääkin puhua, eikä kirjakieltä! Samoin karsintaa on suoritettu sopivasti, kaikki tehdyt stripit eivät ole niin hauskoja. Ladonnassa käytetty fontti on paljon parempi kuin vaikka Kekkosen elämäkerrassa käytetty.

Nautittavaa viihdettä, vaikkei olekaan suurta taidetta eikä jokaista huvita. Tämä on tietysti erityisesti suunnattu pienten lasten vanhemmille. Teini-ikäisten vanhemmille taas on ajankohtaisempi saman kirjoittajan, Jerry Scottin Jere, jota piirtää Jim Borgman.

Keskustele Baby Bluesista Kvaakissa
www.babyblues.com

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali