Arvostelut | Teksti: Jarkko Sikiö | Julkaistu: 03.09.2007 klo 20:27:08 | Luettu: 3430 kertaa

Kukkien valtakunta

Effloresco

Tarina ja taide: Henna Krankkala
Toimittanut: PTJ Uusitalo
Kansigrafiikka: Jennina Pitkälä
Julkaisija: Otaku
ISBN: 978-952-99913-0-3
Oulun Kopiokeskus 2007
Ulkoasu: m/v, B5, 60 s., Nid.
Ovh: 5,00 €

Tobira-julkaisusarjan myötä Otaku laajentaa kustannustoimintaansa sarjakuviin. Omakustannuslinja sallii Otakun valita roolinsa kaupallisia toimijoita ylevämmin: tavoitteena on rohkaista ensikertalaisia astumaan esiin ja kasvamaan tekijöinä. Ensimmäisenä tilaisuuden saa Henna Krankkala.

Reipas ote aina dialogia myöten.
Reipas ote aina dialogia myöten.
Krankkalan Effloresco on viehättävän pienieleinen kertomus. Sen maailmassa arkiset tienvarsikukat menestyvät, kun kasvirutto puolestaan tuhoaa useimmat koristekukat. Taustamaailmasta kerrotaan tämän lisäksi vain se, mikä juonen kannalta on välttämätöntä, eikä muu ole tarpeenkaan. Tarina itsessään on romanttissävyinen, tunnelmavetoinen kertomus.

Nuorukaiset, Apila ja Jonquil, tutustuvat paikkakunnalle avattuun kukkakauppaan ja sen sievään omistajaan, Laventeliin. Apilan tunteet Laventelia kohtaan eivät ole selviä edes hänelle itselleen. Nuoren miehen taustalla on jotain ikävää, joka ei täysin nouse pintaan, muttei myöskään suostu unohtumaan.

Ensiaskel ammattilaisuuteen

Mangan suosion myötä voimistuu jälleen toive nuorten tekijöiden noususta. Toistaiseksi mangasta inspiroituneille ja siitä vaikutteensa hakeneille tekijöille on Suomessa avautunut vasta antologiaformaatteja. Nämä toki madaltavat julkaisukynnystä ja toimivat kanavana ensiaskeliaan ottaville tekijöille, mutta ovat formaattina epätyydyttäviä, muutama sivu kun ei vielä ole työnäytteenä paljoa.

Kaksiosaisen Hokuto Mangan sivuilla tullaan näkemään myös Krankkalan jälkeä, mutta Effloresco ehti ensin. Kokonaan yhdelle tekijälle ja tarinalle omistettu lehti tarjoaa riittävän välineen osoittaa orastavat kyvyt. Otaku ansaitseekin kiitoksen rohkeudesta tarjota tilaisuus vasta-alkajille ja Krankkala rohkeudesta tarttua haasteeseen.

Miljoona ruusua – ja pari risuakin

Luontevaa kerrontaa, joskin dialogi on ajoittain jäykkää.
Luontevaa kerrontaa, joskin dialogi on ajoittain jäykkää.

Tilankäyttö ei ole vielä täysin Krankkalan hallussa ja sivuille – sekä ruutuihin itsessään – jää toisinaan tarpeetonta hukkatilaa. Vaikka tämä on osaltaan leimallista mangalle, tilanhallinta kavaltaa helposti epävarman otteen. Piirrostekniikka ja -tyyli kyllä heilahtelevat, mutta eivät järin vakavasti. Koska kyseessä kuitenkin on ensikertalainen, pieni hapuilu tuntuu vain sympaattiselta. Tärkeintä on, että Krankkala kuvaa ihmishahmoja hyvin, eikä turvaudu muilta kopioituihin maneereihin.

Kuvituksen osalta Effloresco on kokonaisuudessaan vakaampaa jälkeä kuin voisi ensiyrittämältä odottaa. Haparoinnit painottuvatkin pääosin tarinan puolelle. Alussa tarinankuljetus on kuitenkin varmaotteista ja luontevaa; sitä rikkoo vain tilannekomiikka, kunnes tarina puolivälissä vakavoituu. Tällöin ei tilaa keventävälle huumorille enää riittäisikään.

Kuvakerronta sirpaloituu toisinaan.
Kuvakerronta sirpaloituu toisinaan.
Kaksijakoisuus näkyy Efflorescossa myös siinä, että kokonaisuus pakkautuu jälkipuolelle. Alku on rauhallinen, mutta kun tulee aika viedä tarinaa eteenpäin, hypätään liukumäkeen ja loppu tuleekin vastaan liian nopeasti. Lisäksi Krankkala kurkottaa kerronnan osalta aavistuksen tasoaan korkeammalle, eikä käsittely tue tarinaa riittävästi. Tunteisiin keskittyessään Efflorescon tulkinnanvaraisuus on ilmeisen tarkoituksella luotu, mutta samalla tarina on myös vaikeasti tulkittava. Lopputuloksena lukijan on vaikea päästä tarinaan sisälle sen avainkohdissa.

Juonenkäänteiden osalta Krankkala on kuitenkin johdonmukainen; tapahtumiin liittyy aina taustamotiivi, eikä sattumalla ole osaa tarinassa. Alun määrätietoisuutta olisi kuitenkin tarvittu kautta linjan, sillä tunteiden vakuuttava kuvaus vaatii aikaa kehitellä niitä. Tässä suhteessa Efflorescon sivut eivät riitä, joten ylimääräiset rönsyt olisi pitänyt leikata pois, ja näin antaa kokonaisuuden kasvaa ja täyttää tilansa rauhassa. Epäilen, että lopulta kyse olisi ollut vain muutamista sivuista, kun huumoria karsimalla ja kerrontaa tiivistämällä tarina olisi tavoittanut täydellisesti sen tunnelman, jonka varassa Effloresco jo nyt toimii varsin hyvin.

Lupaava verso

Ulkoisesti julkaisu on ilahduttavan konstailematon, lukusuunnankin ollessa länsimaalaisittain vasemmalta oikealle. Efflorescossa on kuitenkin tavoiteltu perusratkaisuja kunnianhimoisempia keinoja sekä piirrostyön että tarinankerronnan osalta. Pelkkä yrittäminen jättäisi hyvän jälkimaun, mutta Krankkala myös onnistuu valinnoissaan.

Jotain omaa, jotain lainattua.
Jotain omaa, jotain lainattua.

Tyylin heitot voi laskea osittain kokeilunhalun piikkiin, mutta kenties vaikutteiden hakeminen yksinomaan mangasta ei olekaan kaikkein luonnollisin suunta tekijälle. Lahjoja Krankkalalla on selvästi monipuolisempaan ilmaisuun, kuin mitä monesti ylipelkistettyjen tyylisuuntien hallitsema manga tarjoaa.

Tekeminen tuo kokemuksen myötä varmuuden ja oma linja hioutuu ajan mittaan, etenkin jos Krankkala kehittää tyyliään ennakkoluulottomasti, tyylisuunnista välittämättä. Tulevaisuus näyttää millaiseksi tuo linja muodostuu – mikäli vain tekijä jatkossakin valitsee työn sarjakuvan parissa. Kyvyt sitä eivät ainakaan estä, sillä lähtötasollaankin Krankkala on jo siellä, minne monet eivät koskaan tule yltämään.


Keskustele Efflorescosta ja Tobira-julkaisusarjasta Kvaakissa.

Lue Efflorescon näytesivut Otakun sivuita.

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali