Fluctuat nec mergitur

Pariisin kaupunki täytti vuonna 2015 750 vuotta. Kaupungin juhlavuoden kunniaksi ilmestyi myös Vincent Mahén teos 750 ans à Paris (ACTES SUD junior 2015). Kirja nousi uudelleen esiin Twitterissä pohdittaessa merkittävimpiä 2010-luvulla ilmestyneita sarjakuvakirjoja.

Mahé on kuvannut Pariisin muutosta vuosisatojen varrella yhden tontin/talon muutosten kautta. Kirja koostuu 60 samaa paikkaa eri vuosina esittävästä kuvasta. Idea on vanha ja tuttu joistakin lastenkirjoista. Itse muistan monesti katselleeni lapsena Kuopion Niiralan sivukirjastossa erästä lastenkirjaa, jossa rannikkokaupungin kehitystä kuvattiin eri vuosilta olevin otoksin. Kirjan nimeä en ole myöhemmin saanut selvitettyä.

Aikuisena vastaavan elämyksen on tuottanut IC-98:n piirrosanimaatio Näkymä vastarannalta (2011). Vaikka idea on vanha, niin sitä ei ole kulutettu loppuun liiallisella käytöllä.

Kullakin sivulla on yksi kuva, yksi ajallinen otos kaupunkirakenteen perusyksiköstä. Kuvat ovat aikajärjestyksessä, ja jo perustamisvuonna 1265 paikalla on useita eri tyylejä yhdistelevä kolmikerroksinen rakennusrykelmä. Vuosisatojen mittaan osia uusitaan ja rakennetaan korkeammalle. Nykyinen talo rakennetaan 1850-luvulla.

Vincet Mahé (s. 1984) on syntynyt Pariisissa. Vaikka hän on lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt muualla Ranskassa, niin synnyinkaupunkiin hän on sittemmin palannut. Viimeisen aukeaman kuvien tapahtumat hän on kokenut itsekin.

Teosta katselin ensimmäiset kerrat kuvakirjana. Vasta myöhemmin aloin pohtia tarinaa sarjakuvana, ja kyllä se toden totta täyttää sarjakuvan ahtaammatkin määritelmät. Kun pääosassa on kaupunki, niin tarina on luonteva kertoa talon/tontin kautta.

Toki Mahé piirtää kuviinsa myös ihmisiä. He rakentavat, toimittavat asioitaan ja osoittavat mieltään. Pariisissa on vuosisatojen mittaan riittänyt mielenosoituksia, ja suurempia ja pienempia vallankumouksia. Osa on jäänyt kapinoiksi, osalla on ollut huomattavia vaikutuksia koko maailman historiaan.

Pariisin motto on fluctuat nec mergitur, huojuu vaan ei huku. Siitä todistaa myös Mahén teos.