Kvaak.fi

Dan Dare, Pilot of the Future oli pojille suunnattu kuuluisa brittiläinen scifisarja. Sen päähenkilö, eversti Dan Dare, on Maan Avaruuslaivaston paras lentäjä. Sarjakuva synnytettiin vuonna 1950 johtosarjaksi vasta perustettuun poikien viikkolehti Eagleen, jossa se oli sen jokaisessa numerossa lehden lopettamiseen vuoteen 1969 saakka.

Eagle esitti aikanaan uusia konsepteja. Sen tarkoitus oli sekä viihdyttää että kasvattaa. Se painettiin näyttävillä väreillä uudella fotogravyyritekniikalla tabloidille, ja sen sarjakuvissa ja tekstitarinoissa oli faktatietoa ja moraalisia opetuksia. Kuitenkin juuri Dan Daren taiteen poikkeuksellinen laadukkuus ja silloin uusi scifiaihe nostivat julkaisun erittäin suosituksi. Parhaimmillaan alkuaikoina lehden jokaista numeroa myytiin lähes miljoona kappaletta.

Myöhemmin Eagle samoin kuin Dan Dare herätettiin Britanniassa henkiin eri motiiveilla ja paljon vaatimattomammilla painosmäärillä. Jalavan albumi Purppurakuolema esittää yhden seikkailun verran nimenomaan alkuperäistä klassista Dan Darea ja on sarjan ensimmäinen oma julkaisu Suomessa. Tämä Dan Dare on kenties jopa saarivaltakunnan tärkein scifisarjakuva.

Daren luoja oli Frank Hampson (1918–85), joka sekä kirjoitti, luonnosteli, tussasi ja väritti sarjaa. Erittäin taitavan ja työlään taiteen takana oli – pian alkuvaiheen jälkeen – kokonainen studio. Maisemia luotiin lavastusten avulla, avaruusaluksia piirrettiin pienoismalleista, ja ihmisiä oikeista malleista.

Vaikka Hampsonilla oli useita avustajia, hänellä oli sarjaan täysi päätäntävalta. Avustajista Don Harley (1927–2021) oli tärkein. Hänen nimensä näkyy Purppurakuolema-albumin seikkailussa vain yhdessä jaksossa, ja sekin vain yhtä aikaa Hampsonin nimen kanssa. Koska apukäsien nimiä ei ennen useinkaan merkitty, emme todennäköisesti tiedä seikkailun kaikkia tekijöitä.

Purppurakuolema-tarina on varsin pitkä, se julkaistiin 36 viikon aikana vuonna 1958. Koska joka viikon Eaglessä oli kaksi värisivua Darea, lehden kansisivu ja ensimmäinen sisäsivu, tarinan pituudeksi tuli 72 sivua.

Juoni etenee sujuvasti, stripeissä ei juuri ole toistoa. Tosin jaksojen aluissa olleita tarinaa kertaavia tekstilaatikoita on poistettu kokoelmasta. Ihmiset, puvut ja kojeet on piirretty ihailtavan pikkutarkasti. Kuvakulmat vaihtelevat. Räikeät värit ovat kauniit, mutta epärealistiset.

Dan Dare tapahtuu silloisessa lähitulevaisuudessa 1990-luvun lopussa kuten myös hieman myöhempi brittiläinen strippisarja Jeff Hawke. Tässä todellisuudessa ihmiset ovat kohdanneet monia avaruuden muukalaisia. Purppurakuolemassa selviää, että Maa tekee yhteistyötä ainakin Venuksen ystävällismielisten asukkaiden kanssa. Vaikuttaa siltä, että Daressa valtiot ovat yhdistyneet Yhdistyneiden Kansakuntien alle ja että Iso-Britannia on siinä johtava maa.

Sarjassa esiintyy silti meidän näkökulmastamme vanhanaikaista teknologiaa: tietokoneita ei näy, käytetään yhä sähkeitä. Aluksissa ei ole automaattiohjausta eikä kameroita, vaan ollaan käsien ja ihmissilmien varassa. Ennen kaikkea teknologia on analogista eikä digitaalista.

Seikkailu on jännittävä ja täynnä tapahtumia. Tosin toiminnassa ei ole aina realismia: esimerkiksi miehittämättömät laitteet olisivat monessa tapauksessa oikeasti turvallisempi vaihtoehto arvoitusten selvittämiseksi kuin sankarien lähettäminen vaaraan. Lisäksi mm. jää epäselväksi, miksi eräs vesiolentojen alus laskeutuu autiomaahan valtameren sijasta.

Tarinassa salaperäinen laaja radiohäirintä estää avaruusalusten kulun Maan lähiavaruudessa ja Aurinkokunnassa. Pian selviää, että häirintä johtuu Maata lähestyvien tuntemattomien humanoidien kätketyistä aluksista. Tarinan englanninkielinen nimi ”The Phantom Fleet” eli aavelaivasto tarkoittaa juuri näitä aluksia. Tarinan suomenkieliseksi nimeksi valittu ”purppurakuolema” on tarinassa sitten toinen, myöhempi uhka Maalle.

Dan Daren esimies Sir Hubert kertoo, että vesihumanoidit etsivät asuinpaikakseen Maan kaltaista vesiplaneettaa.

Nämä sivut ovat Dan Daren kulta-ajan lopusta. Juuri tähän aikaan 1958 Hampson halusi vetäytyä sarjan tekemisestä taustalle voidakseen ideoida sitä ja myydäkseen sen Yhdysvaltain markkinoille, ja Purppurakuolema jäi viimeiseksi tarinaksi, jonka piirtämiseen hän osallistui. Tarkkaan katsottuna piirrosten yksityiskohtaisuus ja värityksen vivahteikkuus laskevat albumin sivulta 47 lähtien kun Hampsonin nimi jää pois alkuruuduista eli kun oletettavasti avustajat ottavat vastuun. Lisäksi vähän myöhemmin vuonna 1960 Eagle-lehti myytiin toiselle kustantajalle, joka leikkasi sarjan tuotantokustannuksia roimasti.

Sarjaa voi luonnehtia Jeff Hawken ja Blake & Mortimerin yhdistelmäksi. Molemmissa on jäyhä ja vanhanaikainen tunnelma. Edellisestä löytyy kuten Dan Daresta avaruuslentäjä ja sankarin pyrkimys rauhanomaisiin ratkaisuihin, jälkimmäisestä puolestaan sotilaallisuus ja runsas tekstimäärä. Sarjan ainoa nainen, älykäs professori Peabody tuo vain hippusen naisellisuutta tarinaan, sillä poikien lehdissä ei korostettu tyttöjä ja naisia.

Pienenä miinuksena albumi näyttää sarjakuvalehdeltä, koska kannet ovat pehmeät ja sisäkansissa on tekstiä. Kansikuvana toimii vain sarjakuvaruutu, joka on alaosasta kuvakäsitelty huolimattomasti. Kansikuva kuitenkin esittelee päähenkilöitä osuvasti.

Kääntäjä Sauli Santikon jälkikirjoitus kuvaa antoisasti sarjan taustoja, mm. sen vanhaa brittiläisyyttä ja optimistista tulevaisuudenkuvaa. Dan Daren ensiesiintyminen Suomessa Peitsi-lehdessä vuonna 1962 jää kirjoituksessa huomaamatta. Santikon käännös on hyvin pureskeltu ja nautittava tavoittaen niin “tieteelliset” termit kuin sankarien sadattelut. Strippien retusointi, ladonta ja painatus ovat pätevät. Itse asiassa taidetta näkyy enemmän kuin alkujaan Eaglessä, koska kertaavat tekstilaatikot on poistettu.

Purppurakuolema on makoisaa luettavaa kaikenikäisille ja etenkin vanhojen seikkailusarjakuvien ystäville. Lisäksi se paikkaa ison julkaisupuutteen, sillä Suomessa Dan Dare on merkittävyydestään huolimatta sarjakuvana lähes tuntematon. Itsekin tiesin nimen parhaiten 1980-luvun tietokonepelistä.