Kesät kauan kauan sitten

Tänä syksynä Suuri Kurpitsa on julkaissut peräti kaksi Reetta Niemensivun sarjakuvaa: albumin suomalaisista naismaalareista 1880-luvulla sekä Pauli Kallion käsikirjoittaman Lyhenevä kesä -sarjan kolmannen osan.

Reetta Niemensivu on kokenut lastenkirjojen kuvittaja ja Maalarisiskot on hänen kolmas sarjakuva-albuminsa. Hänen aiemmat teoksensa (Lempi ja rakkaus sekä Saniainen kukkii juhannuksena) ovat olleet niin kriitikoiden kuin lukijoidenkin mieleen. Pauli Kallio on Suomen ainoa täysipäiväinen sarjakuvakäsikirjoittaja ja hänen kynästään on lähtöisin muun muassa sellaiset klassikot kuin Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, FC Palloseura sekä Ornette Birks Makkonen.

Lyhenevä kesä – Baskervillen villakoirat
(Lyhenevä kesä -sarjan 3. osa)
Teksti: Pauli Kallio
Kuvitus: Reetta Niemensivu
Suuri Kurpitsa (2019)

ISBN 9789527160367
80 sivua, 235mm x 168mm, nelivärinen, kovakantinen
18 €

Maalarisiskot
Reetta Niemensivu
Suuri Kurpitsa (2019)
ISBN 9789527160350
120 sivua, 168mm x 240mm, nelivärinen, pehmeäkantinen

18€

Maalarisiskot kertoo suomalaisista naistaiteilijoista 1880-luvulla. Tarina on fiktiivinen vaikka hahmot ja osa tapahtumista ovatkin todellisia. Sarjakuva alkaa Helene Schjerfbeck matkustaessa ensi kertaa Pariisiin, jossa hän pääsee kehittämään taiteellista ilmaisuaan ystäviensä Helena Westermarckin, Maria Wiikin ja Ada Thilénin kanssa. Kirja rakentuu lyhyistä luvuista, jotka käsittelevät merkittäviä tapahtumia nuoren Schjerfbeckin elämässä. Näistä sinällään irrallisista tapahtumista muodostuu selkeä kasvukertomus.

Lisäksi sarjakuva on kaunistelematon kuva naisen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa 1800-luvun lopulla. Vaikka noista ajoista on jo kuljettu pitkä matka, niin perille ei olla vieläkään päästy. Esimerkiksi taiteilijasiskosten kokemukset opetuksesta ovat suorastaan masentavia, mutta on helppo lohduttautua ajatuksella, että maailma ei ole ollut tuollainen pitkiin aikoihin. Vaikka Suomessa ajatus saattaakin pitää paikkansa, niin valitettavasti tilanne ei ole parantunut kaikkialla yhtä paljon, kuten Tulevaisuuden arabi 4:n sivuilta voi lukea.

Lyhenevä kesä -sarjan tunnelma on kevyempi, sillä siinä keskitytään onnellisiin lapsuuden kesiin. Silloin oli aikaa leikkiä ja maailmassa tuntui olevan jotain järkeä. Baskervillen villakoirat jatkaa samalla nostalgisella linjalla kuin sarjan aiemmat osat. Tällä kertaa leikkeihin saadaan mukaan polkuauto, ryhdytään taiteilijoiksi ja taidekauppiaiksi, tavataan kaupunkilaisserkkuja, leikitään parpeilla, kapinoidaan vanhempia vastaan ja maistellaan jopa tupakkia!

Siinä ohessa pohdiskellaan maailmaa juuri niin kekseliäästi kuin vain lapset osaavat. Sarjan huumori on lempeää ja viatonta mutta hetkittäin hyvinkin oivaltavaa. Kallion sanankäyttö on vuosien varrella hioitunut erittäin napakaksi ja sujuvaksi. Jopa niin napakaksi, että jotkin stripit tulee luettua ajatusta nopeammin ja jutun juoni aukeaa vasta jälkeen päin.

Niemensivun kuvitustyyli on helposti tunnistettavaa molemmissa kirjoissa mutta hän on onnistunut sitomaan kuvat tapahtuma-ajankohtiin taidokkaasti. Ei ole hetkeäkään epäselvää, että Lyhenevä kesä tapahtuu lähes viisikymmentä vuotta sitten ja Maalarisiskot suunnilleen sata vuotta aiemmin. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja sympaattisia, mikä mahdollistaa helpon samaistumisen heidän kokemuksiinsa ja tunteisiinsa. Niemensivu on vastannut myös molempien kirjojen värityksesä ja se on tunnelmallista kautta linjan.

Maalarisiskot käsittelee maalaustaidetta, joten luonnollisesti teokseen on upotettu viittauksia kuuluisiin tauluihin. Ainakin Toulouse-Lautrecin Tanssiaiset Moulin Rougessa, Schjerfbeckin Toipilas ja Thilénin maalaus Point-Avenista ovat päässeet mukaan varsin onnistuneina versioina. Maalausten bongailu on ihan mukavaa, mutta paikoitellen se uhkasi viedä huomion tarinalta. Muutaman kerran jäin pohtimaan onko ruudun taustalla jokin kuuluisa maalaus, kun hahmot erottuivat niin selkeästi taustastaan.

Toisaalta, dialogissa mainitaan lukuisia päähenkilöiden tekemiä maalauksista, joten olisi ollut mukava nähdä miltä teokset näyttävät. En usko, että kaikki lukijat ne nimen perusteella tietävät. On kuitenkin selvää ettei kaikkien teosten upottaminen tarinan oheen olisi toiminut ja kuvanäytteet tarinan jälkeen olisivat todennäköisesti rikkoneet kirjan yhtenäisen ilmeen. Niinpä kiinnostuneen lukijan ei auta kuin turvautua netin kuvahakuihin. Jos kirjassa esitellyt taiteilijat eivät ole ennestään tuttuja, niin kannattaa ehdottomasti tutustua heidän tuotantoonsa. Siellä on tarjolla kerrassaan upeita teoksia! Nämä naiset ovat sarjakuvansa ansainneet!

Maalarisiskot on oivallinen kuvaus vähemmälle huomiolle jääneiden taiteilijoiden arjesta. Jos heidän elämänsä ja teokset ovat ennestään tuttuja, niin sarjakuva tarjoaa niistä kiinnostavan tulkinnan. Jos ei, niin sarjakuvan lukeminen herättää varmasti innostuksen tarkempaan tutustumiseen. Baskervillen villakoirat sen sijaan tarjoilee nostalgiaa keski-ikäisille maaseudun kasvateille. Mutta kyllä sen parissa viihtyvät muutkin. Ammattitaitoista hyvänmielensarjakuvaa!

Keskustelen Kvaakissa Reetta Niemensivun ja Pauli Kallion sarjakuvista.