Punaparta sai upean jatkon

Punaparta 2: Kapteeni vailla nimeä

(Barbe-Rouge – Intégrale 2: Le Capitaine sans Nom; Défi au Roy; Le Fils de Barbe-Rouge)

Teksti: Jean-Michel Charlier
Piirrokset: Victor Hubinon
Suomennos: Anssi Rauhala
Ladonta: Janne-Matti Keisala
Julkaisija: Egmont Kustannus, Helsinki
Painopaikka: EU, 2019
Formaatti: kovakantinen, värillinen, 144 s
ISBN: 978-952-334-203-3
Ovh: 29,95 €

Kuuden vuoden odotus

Klassinen ranskalaisbelgialainen merirosvosarja Punaparta (Barbe-Rouge) sai lokakuussa kaivatun toisen kokoelmansa suomeksi. Sarjan ystävät toivoivat pitkään jatkoa vuonna 2013 julkaistuun uljaaseen ensimmäiseen suomenkieliseen integraaliin eli kokoelmaan Karibian demoni. Toisen kirjan painaminen koki äkillisesti viime hetkellä haaksirikon vuonna 2014 ja usko sarjan jatkumiseen oli koetuksella, mutta harras toive toteutui, kun Egmont Kustannus pääsi yhteispainatukseen tanskalaisten kanssa. Tällä kertaa kirjan mukaan ei kuitenkaan tullut taustoittavia artikkeleita ja kuvia.

Kapteeni vailla nimeä sisältää kolme seikkailua, jotka ovat 1960-luvun alusta järjestyksessä sarjan ranskalaiset albumit 4, 5 ja 6. Ensimmäinen seikkailu Kapteeni vailla nimeä on varttuneemmille suomalaisille lukijoille tuttu jo Zoom-lehden jatkokertomuksena numeroissa 42–48/1974 nimellä Vainottu perillinen. Muut kaksi kertomusta ovat suomeksi ennen julkaisemattomia ja jatkavat suoraan Vainotusta perillisestä. Zoomissa julkaistu tarina on jäänyt monille epätäydelliseksi, sillä lehden numerot 42 ja 47/1974 ovat melkoisia harvinaisuuksia.

Ericiä vastaan juonitellaan julmasti naiskauneudellakin.
Ericiä vastaan juonitellaan julmasti naiskauneudellakin.

Tarinoiden päähenkilö on merirosvojen kasvattama, kapteeniksi kouluttautunut Punaparran ottopoika Eric. Nimitarinassa Kapteeni vailla nimeä Eric, joka on alun perin kuolleeksi luultu Thierry de Montfort, haluaa saada aatelisnimensä ja omaisuutensa Ranskassa, mutta säilyttääkseen asemansa Ericin serkku yrittää hankkiutua ilmaantuneesta perijästä eroon. Tapahtumat huipentuvat Bastiljin vankilaan Pariisissa.

Toisen seikkailun Kuningasta uhmaten alussa Eric tekee päätöksen jatkaa elämäänsä sivistyksen parissa ja eroaa läheisistä merirosvotovereistaan Babasta ja Kolmijalasta. Ranskalaiset laivanvarustajat pestaavat valehenkilöllisyydellä kulkevan nuoren kapteenimme kuljettamaan arkaluontoisen lastin Bourboniin (nyk. Réunion) Intian valtamerelle. Laivassa Ericiä uhkaavat vaaralliset juonittelijat, ja lisäksi berberirosvot hyökkäävät aluksen kimppuun Mauritanian rannikolla.

Kolmas tarina Punaparran poika tapahtuu Välimerellä. Valtio tuomitsee Ericin merirosvokytköksensä vuoksi Ranskan laivaston kaleeriorjaksi. Kaleerin kauas itään suuntautuvalla salaisella tehtävällä ranskalaiset sotilaat koettavat surmata erään berberikaapparin. Sankarin vastustajina ovat oman maan virkamiesten lisäksi tällä kertaa turkkilaiset.

 
Jännittävät juonet ja kaunis piirros

Käsikirjoittaja Jean-Michel Charlier rakentaa tiukkoja tilanteita ja hahmojen välistä juonittelua huipputaitavasti niin että seikkailun ystävän mielenkiinto ei herpaannu hetkeksikään. Historiallinen ympäristö viimeistellään erityissanastolla.

Purjelaivoja, meritaistelu ja petturi toisessa seikkailussa.
Purjelaivoja, meritaistelu ja petturi toisessa seikkailussa.

Victor Hubinonin realistinen taide ilmentää valtavaa työmäärää. 1700-luvun vaatteet, rakennukset ja laivat elävät yksityiskohtaisesti. Uusiin sarjakuviin verrattuna tekstiä on paljon, ruutujen koko ei vaihtele, piirrostyyli on hahmoissa kaavamaista ja tunnelma on liian puhtoinen, mutta omalla tavallaan kuvitus on äärimmäisen kaunista ja selkeää. Sarjakuva on siksi erittäin nautittava.

Kaksikko Charlier ja Hubinon ehti samaan aikaan Punaparran kanssa tehdä myös lentäjäsarjaa Buck Danny, ja näiden Punaparta-jaksojen aikana Charlier kirjoitti myös Haikaralaivuetta.

Pinnalta katsottuna Anssi Rauhalan suomennos kirjassa näyttää kirjaimellisemmalta ja pidemmältä kuin Zoomissa. Esimerkiksi nopeasti vilahtavien henkilöiden ranskalaiset nimet kirjan sivulla 42 suomennettiin aikoinaan Zoomiin. Sivulla 10 Kolmijalalla on latinankielinen sitaatti, jota ei löydy Zoomista.

Pienenä lipsahduksena kieroilevan naisen setä lukee suomennoksessa kerran enona (s. 27). Zoomissa ollut nykyään epäkorrekti “neekeri”-sana Babasta on korvattu “musta”-sanalla, mutta se esiintyy ehkä vahingossa kokoelman toisessa seikkailussa (“neekerilaulu” s. 80). Kieli on kaikkiaan sujuvaa ja huolellista ja siihen on keksitty ilahduttavan värikkäitä sadattelu- ja nimittelysanoja kuten “kolminkertainen kollo”, “lemmon suolet” ja “kanalja”.

Kapteeni vailla nimeä on sisällöltään timanttisen kova seikkailukokoelma ja ulkoasultaan upea kirja. Itselleni tämä teos on tämän vuoden mieluisin sarjakuvayllätys. Ainoat pientä harmitusta aiheuttavat seikat ovat lisäsivujen puute ja kiiltävä paperi, mikä johtuu tanskalaisen painatuskumppanin linjanvedosta (kustannusten säästämisestä). Ensimmäisessä suomalaisessa kokoelmassahan oli taustoittavat ekstrat, ja sen paperi oli paksua ja himmeää.

Lukijan kannattaa olla tarkkana kun hän tutkailee tarinoiden nimiä. Integraaleissa seikkailuilla on alkuperäiset ranskalaisessa Pilote-lehdessä olleet nimet eikä myöhemmin annetut albumien nimet. Tämän kokoelman ensimmäinen seikkailu Kapteeni vailla nimeä (Le Capitaine sans Nom) sai albumissa otsikon Le Fils de Barbe-Rouge eli Punaparran poika. Kokoelman kolmas seikkailu Punaparran poika (Le Fils de Barbe-Rouge) on samanniminen, mutta aivan eri kertomus kuin edellä mainittu, ja se sai myöhemmin albumissa ihan eri nimen Les Révoltés de l’Océane.

Tällaisia paksuja ja huolellisesti tehtyjä kokoelmia kelpaa lukea. Hubinonin piirtämää Punapartaa olisi integraaleina suomentamatta vielä neljä kirjaa, joissa on yhteensä kaksitoista seikkailua. Tyystin suomeksi näkemättä on kymmenen kertomusta, sillä kaksi seikkailua julkaistiin Zoom-albumeissa 1975.

Keskustele Punaparrasta Kvaakissa

Punaparta 1: Karibian demonin arvostelu Kvaakissa

 
Kuvat © Dargaud ja Egmont Kustannus