Keski-Suomen Sarjakuvaseura on viime vuosina aktiivisesti julkaissut antologioita. Seitsemännen teemana on Otus.
 |
Lehtien ja antologioiden tekeminen on ollut suomalaisten sarjakuvaseurojen keskeistä toimintaa 1970-luvun lopun pienlehti-innostuksesta lähtien. Sarjakuvaa voi harrastaa monin tavoin, ja yksi keskeinen niistä on omien sarjakuvien tekeminen. Sarjakuvaseurat tarjoavat harrastajille oivan mahdollisuuden nähdä omien käsiensä jälki paperille painettuna. Vaikka nykyisin nettiin voi kuka tahansa laittaa mitä tahansa niin painettu kulttuurituote pitää arvonsa.
 |
Sarjakuvaseura tarjoaa yhteisön, jossa voi turvallisessa ympäristössä opetella ja harjoitella tekemistä. Kessin antologioissa on aikaisemmin ollut tiukempia rajauksia genren ja aiheen suhteen. Tämän seitsemännen tekemiseen annettiin ohjeeksi vain yksi sana: Otus. Sitä kukin sai tulkita oman halunsa ja kykynsä mukaisesti.
 |
Kuten toimittajat toteavat, väljä teema tuottaa usein sillisalaattimaisen lopputuloksen. Kessiläiset lähtivät purkamaan Otusta monista eri lähtökohdista, fantasian, romantiikan, tieteistarinan, kauhun ja splatterin näkökulmista. Otus itsessään saattaa olla mielentila, paras kaveri tai verenhimoinen hirviö, ja kaikkea siltä väliltä. Tekijöitä antologiassa on kaikkiaan kolmetoista.
Vuosiantologian avaa Ville Rautiaisen Pieni ystäväni. Mangavaikutteisessa tarinassa koetaan muodonmuutoksia ja rakkautta. Jari Moilasen ankkahahmo havainnoi ihmistä: “ihminen on siis ainoa otus, joka luo oman vankilansa”. Leevi Kukkosen jäljessä näkyy myös manga. Tarinassa syntyy peto, jota hirviötkin pelkäävät.
 |
Mari Lehikoisen Tunnesiepossa ja Tiina Jyväkorven Ossissa käsitellään ystävyyssuhteita ja niiden kehittymistä. Joonas Sutisen Halkeamissa sikamainen käytös osoittautuukin oikeaksi sikamaisuudeksi. Christina Lokkisen Jääkuningattaressa koulukiusattu tyttö pääsee näyttämään kiusaajilleen. Helmi Mähösen Otus auttaa ujoa ystäväänsä tutustumaan uusiin kavereihin. Mari Aarnisalon Kivikaudessa rannalta löydetty kaunis kivi osoittuu paljon kauempaa tulleeksi kuin kuvittelisi. Einari Ollikaisen Kostonkierteestä ei taida tulla loppua. Raimo Saastamoisen tieteistarinassa O.T.U.S.-kirjainyhdistelmä osoittautuu operatiiviseksi tuhoamisyksikkö Skyllaksi.
Antologiaan kuuluu myös toimittajien yhdessä ja erikseen tekemät otus-tarinat. Kansi on Juha-Matti Kinnusen. Kansitekstiksi olisi voinut laittaa jotakin muutakin kuin “KESS”, vaikka kannen kuvasta hetkisen katsomisen jälkeen hahmottuukin antologian teema.
 |
Jyväskylässä pääasiassa toimiva Keski-Suomen Sarjakuvaseura tarjoaa jäsenilleen oivan mahdollisuuden harrastaa. Kaikessa moninaisuudessaan antologia tarjoaa myös lukijalle iloa, esipuheen lupaus “ikinä ei tiedä, mitä seuraava tarina tuo tullessaan” pitää hyvin paikkansa.
Otus : vuosijulkaisu 2019
Toimittaneet Avi Heikkinen ja Juha-Matti Kinnunen
Keski-Suomen Sarjakuvaseura KESS
Jyväskylä, 2019