Arvostelut | Teksti: Kivi Larmola | Julkaistu: 09.09.2018 klo 12:00:00 | Luettu: 377 kertaa

Muinaistietoa mangapolvelle


Oksi

Tekijä: Mari Ahokoivu
Englanninnokset: Silja-Maaria Aronpuro
Kustantaja: Asema Kustannus
Kk, väri, sid., 182 X 225 mm, 374 s.
ISBN 978-952-5909-31-9
© 2018 Mari Ahokoivu

Jo Ahokoivun Talviunta-sarjasta tutut teemat ovat hioutuneet ja kasvaneet suureksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi, joka kertoo ensimmäisen karhun ja tyttären tarinan, ensimmäisten Jumalten keskinäisen juonittelun ja maailman luomisen, elämän ja kuoleman, lapsen ihmettelyn ja äitiyden identiteetin, ja mitä näitä Kaikkein Suurimpia kysymyksiä nyt onkaan. Oksissa ne ovat kaikki läsnä, ja mitä hitaammin tarinaa lukee, sitä useampia kerroksia tarinasta kuoriutuu auki.

Yhdellä tasolla tarina on myyteistä tuttu luomiskertomus meille arktisille kansoille jotka elämme suoraan Ison Karhun tähdistön alla. Ihminen on heikko, mutta vaarallinen, joko joukkovoimansa tai taitojensa vuoksi, ja Karhu on metsän kuningas jolle keksitään kiertoilmaisuja ja lempinimiä, jottei se tunnistaisi itseään. Karhunpeijaiset ovat ihmisten arjen suurin kohokohta. Elämä on siten suoraan sidottu niin fyysiseen kuin myyttiseen karhuun. Samanistinen identiteetti, erilaiset alku-uskonnot ja Kalevalan myytit kuten Deus-ex-machinana tai Apinakuninkaan roolissa toimiva alkulintu Sotka nivoutuvat yhteen.


Visuaalinen tyyli on vaivattoman oloisesti loppuun hiottu, ja kun kuvallinen ilmaisu tuo mieleen Hayao Miyazakin symbolisen kerronnan, John Bauerin lastenkirjojen metsät, Tove Janssonin tekstuurit ja Didier Comèsin mystiset jyrkät pinnat, tajuaa samalla ettei Ahokoivun jälki jää niistä jälkeen, vaan on samalla tasolla, yhdenvertaisena valintana.

Oksi on lapsen silmien läpi nähtynä ihmeellinen ja monitasoinen, ja 374 sivullaan siihen myös mahtuu ymmärrettävää ja tulkittavaa. Välillä luulee tunnistavansa Mowglin tarinan Viidakkokirjasta, välillä taas on varma, että sana "parka" ei ole sattumaa, mytologisen Paran ollessa maaginen lapsivaihdokas. Taivaskarhun otsassa oleva tähti johdattaa miettimään Arktisten kansojen alkusyntyä syvemmältä, samanistisen elämän ja kuoleman rajaa. Jumalten Manan ja Emuun taistelu tuo mukaan luomiskertomuksen, tietenkin Däniken-henkisine avaruusolentoineen. Välillä taas ollaan aivan perustavan itsen etsimisen äärellä. Kuitenkaan kokonaisuus ei ole sekava, vaan ennemmin haikea ja puhdistava.


Tarinan kuljettaminen tekstin ja kuvan vuoropuheluna on niin luontevaa, että välillä tuskin huomaa seuraavansa puhekuplien ketjua kuvan sisällä. Enimmäkseen tussilaveerauksen ja tarkasti rajattujen tekstuuripintojen keinoin kulkeva kuvitus on samalla kertaa lastenkirjamainen ja symbolinen, värien käyttö kertoo kertojan vaihdoksen, ja muinaisskandinaaviset riimut ovat samalla kertaa tekstiä ja tehostekerrontaa. Ihmisten maailma on varjojen harmaa, ja sitä pystyy tuskin koskettamaan, hengille siitä jäävät vain loitsut ja naamiot puiden kylkiin. Piirrosjälki ei ole hempeää, vaan verevän alkuvoimaista.


Oksi on Asema Kustannuksen tähän mennessä nopeimmin loppuunmyyty teos. Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla 2018 se löysi yleisönsä etsimättä, ja toista painosta sopinee odottaa nopeasti.

Keskustele Mari Ahokoivun sarjakuvista Kvaakin foorumilla

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali