Artikkelit | Teksti: Reijo Valta | Julkaistu: 13.03.2018 klo 11:48:55 | Luettu: 910 kertaa

1952 / 100 – Seikkailuja erämaassa

Sarjakuvien Suomi 100

Erämaan kultajärvi
Teksti ja kuvat: Mauno Seppälä
Julkaistu: Päivän Uutiset, 1952



Vuosi 1952 oli suomalaisille kansainvälisten tapojen opettelua. Helsingin olympialaisiin tulevien kisaturistien tarpeita ajatellen suomalaisissa ravintoloissa sallittiin baaritiskit ja luotiin omalaatuinen lonkerojuoma. Limonadimarkkinoille tuli sittemmin olympialaisia usein sponsoroinut Coca-Cola. Kansainvälistä tuulahdusta oli myös iltapäivälehtien tarjonnan laajentuminen. Uusi Suomi päätti julkaista kisojen ajan Päivän Uutiset -nimistä lehteä. Se menestyi niin hyvin, että lehden julkaisemista jatkettiin vuoden loppuun saakka.

Päivän Uutisissa oli ajan oloon normaalit strippisarjakuvat, ne taisivat olla samat kuin Uudessa Suomessakin. Lehdessä ilmestyi lisäksi omalla paikallaan erillään muista sarjakuvista Mauno Seppälän kotimainen jatkuvajuoninen seikkailusarjakuvastrippi. Päivän Uutisissa ehti ilmestyä kaksi jatkosarjaa, Seikkailu erämaassa ja Erämaan kultajärvi. Mikrofilmatuissa sanomalehdissä ei ole kaikkia Päivän Uutisten numeroita, joten Seikkailusta erämaassa saattoi filmiltä lukea ainoastaan loppuratkaisun. 74 stripissä kerrottu Erämaan kultajärvi on filmeillä kokonaan.


Pohjoisen kultaa


Sotien jälkeen ryhdyttiin jälleenrakentamaan pienentynyttä maata. Lapin sodassa pohjoisin Suomi oli tuhottu pahoin, joten uudelleen rakentamista oli paljon. Samalla entistä syrjäseutua modernisoitiin voimallisesti. Joet valjastettiin voimanlähteiksi ja metsäteollisuus levisi uusille alueille tarjoten toimeentuloa metsätyömailla ja uusilla teollisuuskeskittymillä. Lemmenjoelta 1948 löydettiin kultaa, ja se aiheutti pienoisen ryntäyksen arvometallin perään. Hetken pohjoinen oli uuden ja vanhan kulttuurin saumakohdassa.



Huomion kiintyminen pohjoiseen tarjosi populaarikulttuurille monia ammentamisen aiheita. Lapin eksotiikka alkuperäiskansoineen, legendaarinen Pohjanhovi ja kullankaivuu tekivät Lapista kotoisen villin lännen. Näitä hyödynsivät monet tekijät, esimerkiksi elokuvissa syntyi rillumareiksi haukuttu lajityyppi. Se oli suosittua, mutta aikalaiskriitikoiden ylenkatsomaa.

Myös Mauno Seppälä ammensi sarjakuviinsa näistä samoista aineksista. Päivän Uutisten stripeissä oli päähenkilönä Matti, joka piti yllä kuria ja nuhdetta pohjoisessa. Lappiin viranomaisten pitkän kouran ulottumattomiin oli karannut ja pesiytynyt kaikenlaista roistoa ja vilpillä yrittäjää. Erämaan kultajärvi alkaa hollituvasta, jossa Matti sattumalta kuulee kahden epäilyttävän miehen keskustelun.

Epäilyttävät miehet menevät kovistelemaan saamelaista Niilaa saadakseen tietää erään järven sijainnin. Sen tuntumassa asui mies tyttärineen täydessä eristyksessä muusta maailmasta. Myöhemmin Matille paljastuu, että tuon järven pohjaan on huuhtoutunut kultahiekkaa. Sitä oudot miehet tavoittelivat eivätkä kaihtaneet rajuja keinojakaan. He tappoivat Niilan, ja luulivat tappaneensa Matinkin. Sankari kuitenkin vain haavoittui ja ajautui sattumalta kultajärven luo.

Seppälän sarjakuvahahmot ovat piirrosasultaan hieman kulmikkaita ja luonteeltaan ohuita. Seikkailusarjakuvassa olennaista on hyvän ja pahan kamppailu, ja sitä stripeissä riittää. Juoni etenee selkeäpiirteisesti. Kultajärven arvoitus ratkeaa ja paha saa palkkansa Lapin luonnon kostona. Tarina ei kuitenkaan lopu siihen, vaan Matti ottaa vielä kiinni pahamaineisen Mustan Santerin. Tähän käytetään parikymmentä strippiä.


Modernin ja traditionaalisen kohtaaminen


Mauno Seppälä ei ole jäänyt tutkittuna tekijänä suomalaisen sarjakuvan historiaan. Hän piirsi 1950-luvulla muutamiin lehtiin, mutta sen tarkemmin hänen vaiheitaan ei ole selvitelty. Kaukoranta ja Kemppinen kertovat hänen tehneen Suomen Kuvalehteen sarjakuvaa Joukosta, nuoresta hämäläispäälliköstä. Tuon sarjakuvan idea oli kansallisessa heimoaatteessa, samoin kuin aikaisemmin esitellyt Heimosoturi Ismon.

Hiljan päättyneen sodan jälkiä oli Lapin luonnossa paljon. Niitä peruja olivat näin järeät aseet.
Hiljan päättyneen sodan jälkiä oli Lapin luonnossa paljon. Niitä peruja olivat näin järeät aseet.
Seppälän sarjakuvassa moderni ja perinteinen kohtaavat. Kultajärven löytäneessä miehessä on Pentti Haanpään 1930-luvulla kirjoittaman Noitaympyrän päähenkilön, Pate Teikan, asennetta. He molemmat näkivät, että suuri kultalöytö muuttaisi koko ympäröivän yhteiskunnan eivätkä pitäneet sitä hyvänä ajatuksena. Sarjakuvassa jo huhu mahdollisesta aarteesta johti alkuperäiskansan jäsenen kohtaloksi.

Vuonna 1952 valmistunut Erik Blombergin elokuva Valkoinen peura käsitteli modernin ja traditionaalisen kohtaamista Seppälää hienostuneemmin. Elokuva sai kansainvälistä huomiota ja se palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla ja Hollywoodissa Golden Globella. Lapin modernisointi siis herätti Suomessa keskustelua monilla eri tasoilla.

Vaikka 1950-luvulla pohdittiin Lapin uudelleenrakentamisen ongelmia, niin nykyajasta katsottuna niihin ei löydetty toimivia ratkaisuja. Edelleen pohjoisessa on monia ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.

Seppälän sarjakuvassa luonnonhenget pitivät huolen tasapainon säilymisestä. Ne kostivat Hammurabin lain hengessä Niilan kuoleman ja ottivat huuhdotun kulta-aarteen takaisin huomaansa.


* Kvaakissa on keskusteltu Mauno Seppälän sarjakuvista
* Sadan vuoden sarjakuvat, 1917-1966
* Sarjakuvavalinnoista voi keskustella Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali