Arvostelut | Teksti: Petri Aarnio | Julkaistu: 31.10.2017 klo 07:00:00 | Luettu: 483 kertaa

Kosinta bangallalais-bengalilais-bangolialais-bengallalaiseen tapaan*

Lee Falk, Ray Moore, Wilson McCoy, Sy Barry
Mustanaamio & Diana – Rubiinihäät
Kustantaja Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN 978-952-334-045-9, 148 sivua, nid.
Hinta 24,95€
© 2017 King Features Syndicate, Inc/Distr. Bulls


Mustis ja Diana yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin...

Tällaisen rallatuksen muistan lapsuudestani. Olin kymmenen vanha hääkellojen soidessa Bengalin viidakossa 40 vuotta sitten. Häähumun mustavalkoiset päivälehtistripit Semic Press julkaisi sankarin nimikkolehdessä kesällä 1978. Vastaavasti värilliset sunnuntaistripit pääsi lukemaan Seura-lehdestä jatkokertomuksena loppuvuodesta. Hulppeimmillaan Mustanaamio-lehden painosmäärä oli noihin aikoihin lähelle 100 000 kappaletta.

Romanttisten tunteiden ristiaallokko toimii kerronnan jännitteen rikastajana yhtä hyvin popmusiikin, television saippuasarjojen kuin sarjakuvankin saroilla. Sankarien uittaminen avioliiton satamaan on lutuista, mutta edustaa monesti dramaturgista nollapistettä. Kerrotaanhan Edgar Rice Burroughsin harmitelleen sitä, kun meni naittamaan Tarzanin jo romaanisarjan toisessa osassa. Mustanaamiossa tämä kesti 41 vuotta. Ja huonostihan siinä Mustikselle lopulta kävi.

Rubiinihäät-albumin päällinen on korea kuin suklaarasia; kannessa loistaa kohdelakalla kuorrutettu, stanssattu sydän. Sivuilta löytyvät kolmen klassikkopiirtäjän Ray Mooren, Wilson McCoyn ja Sy Barryn versiot Mustanaamion ja Dianan romanssin vaiheista. Hahmon luoja Lee Falk käsikirjoitti kautta linjan tarinat ja piti silmä kovana huolen tason säilymisestä. Strippien loppuhin on sisällytetty kiinnostavaa historiatietoa ja anekdootteja mm. siitä, miten sankariparin romanssi heijasteli tekijöidensä parisuhde-elämää.

Alusta asti ei ollut selvää, että he saavat toisensa. Albumin aloittavassa Himalajan halki -jaksossa ollaan romanttisen valinnanvaikeuden ytimessä. Mustanaamio joutuukin kaappaamaan oikuttelevan Dianan alttarilta suoraan kanssakosijan näpeistä. Ray Mooren Mustanaamio on synkän film noir -henkinen. Hän panosti piirroksissaan naishahmoihin miesten jäädessä, Mustanaamio mukaan luettuna, enemmän luonnosmaisiksi. Ajan kuluminen on tehnyt hyvää tarinoille. Niistä välittyy voimakas vanhan ajan tuoksu.

Wilson McCoyn Mustanaamiossa oli poikamaista reippautta. Kun 70-luvun lehdissä oli ehtinyt tottua Sy Barryn ja muun muassa Jaime Vallvén lihaksekkaaseen versioon Fantomista – McCoyn piirtämä versio tuntui hivenen plösältä. Mutta hänenkin taiteelleen vuodet ovat tehneet hyvää, ja piirrosjälkeä katselee hyväksyvästi tietynlaisen aikaikkunan läpi. McCoylta olisi voinut kelpuuttaa mukaan sankariparin ensikohtaamisen teinivuosilta; toki se olisi sotkenut tekijöiden kronologisen esittelyn.

Vuonna 1961 McCoyn kuoleman jälkeen aloittanut Sy Barryn versio on varmasti monen mielestä se ainoa oikea Mustanaamio. Barry reboottasi trikoosankarin siivoten pääkalloluolasta ja sankarista isoimmat varjot. Hän myös laajensi henkilökavalkadia esimerkiksi ottopoika Rexillä, presidentti Luagalla sekä viidakkopartion johtaja Worubulla.

Barryn Diana on tasa-arvon sisäistänyt nainen, joka ei enää oikutellut – eikä tietenkään tyytynyt pyykkärin rooliin. Tämän tajutessaan Kansalainen K. Walkerissa Mustanaamio muodikkaasti ahdistuu ja kokeilee tavallista elämää Morristownissa. Samassa tarinassa hänelle myös selviää myös brutto- ja nettopalkan ero.

Barryn ikoninen Mustanaamio osoittautui dramaturgialtaan Teräsmiehen tapaan kalvakkaan ohueksi. Mustanaamiosta oli tullut trikoidensa tapaan liian puhtoinen. 80-luvun yleisö alkoi muutenkin kaivata supersankareiltaan enemmän psykologista haavoittuvuutta.

Tämä albumi on sillä tapaa kiinnostava, että se näyttää sankarinsa joutsenlaulun. Avioituminen merkitsi Mustanaamion legendassa käännekohtaa. Kitin ja Heloisen syntymä sekä kasvaminen pakotti ottopoika Rexin aikuistumaan ja tapahtui paljon sellaista, minkä myötä seikkailuista purkautuivat alkuaikojen mystisyys ja dynamiikka. 1980-1990-luvuilla lehden suosio hiipui ja painosmäärä laski.

Viimeistään Sy Barryn eläköidyttyä ja Lee Falkin kuoltua stripit joutuivat pahasti tuuliajolle. Näin keski-ikäisenä fanina sankarin nykyistä alennustilaa on surullista katsoa. Viimeisten joukossa Mustanaamion liekkiä on pitänyt palamassa ruotsalainen Fantomen-lehti. Se löytyy myös Rubiinihäät-julkaisun taustalta. Strippisarjassa puolestaan olisi sen kuuluisan niskalaukauksen tai reboottauksen aika.

Egmontille kymmenen julkaisumoraalista pistettä vanhojen seikkailujen uudelleen paketoimisesta sekä uusien lukijoiden etsimisestä. Viime vuosina julkaistut näköisvuosikerrat keräsivät perusteltua palautetta tussiviivojen katoamisesta. Nyt reprotyö on paremmin onnistunutta, Ray Mooren strippien kärsiessä hivenen pieneksi skaalautumisesta.


*Kirjoittajan netistä löytämiä Mustanaamion kotiviidakon lukuisia versioita.
Keskustele Mustanaamiosta Kvaakissa

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali