Tarinoita tuopin takaa

Jokainen ravitsemusliikkeessä vieraillut tietää, että baaritiskillä voi kuulla tai joutua mukaan mitä erikoisempiin keskusteluihin. Tiskivuoro koostuu juuri tällaisista tapauksista. Tarkemmin sanottuna niistä alkuillan huvittavista tapauksista.

Tiskivuoro
Käsikirjoitus: Johanna Sinisalo
Piirrokset: Hannu Mänttäri
Kustantaja: Suuri Kurpitsa, 2016
Sidottu, mustavalkoinen, 128 sivua
ISBN: 978-952-7160-01-5
Hinta: 18 €

Tiskivuoron takaa löytyy kaksi pitkän linjan sarjakuvan tekijää eli Johanna Sinisalo ja Hannu Mänttäri. Käsikirjoituksesta vastaava Sinisalo on sarjakuvien lisäksi käsikirjoittanut radioon ja televisioon. Lisäksi hän kirjoittanut lukuisia novelleja ja kirjoja, joista hänelle on myönnetty useita palkintoja, mukaan lukien Finlandia-palkinto. Mänttäri tunnetaan varmaan parhaiten Aamulehden graafikkona mutta hän on myös piirtänyt ison kasan sarjakuvia, muun muassa legendaariseen Pahkasika-lehteen. Tiskivuoron lisäksi Sinisalo ja Mänttäri ovat kertoneet yhdessä esimerkiksi Kapteeni Hyperventilaattorimiehen edesottamuksista sekä
laatineet käsikirjoituksen Aku Ankka -lehden 60-vuotisjuhlasarjakuvasarjaan.

Tiskivuoron tarina alkoi jo vuonna 1987 Helsingin Ylioppilaslehdessä. Seuraavana vuonna sarja siirtyi Uusi Nainen -lehteen, jossa se ilmestyi vuoteen 2006 saakka. Sen jälkeen Tiskivuoron syvällisiä pohdintoja on voinut seurata Sarjarin sivuilta. Sarjalla on siis ikää jo lähes 30 vuotta, joten olikin korkea aika saada sen parhaat palat yksien kansien väliin. Kirja on täynnä osuvia huomioita maailmasta ja pitkän aikajänteen vuoksi lukijalle voi tulla lähes nostalginen tunne alkupään juttujen kanssa.

Johanna Sinisalo kynäilemä on dialogi toimii todella mallikkaasti – kuten Finlandia-tasoiselta kirjoittajalta on lupa odottaakin. Sanailu on napakkaa ja sujuvaa mutta siitä huolimatta uskottavan kuuloista. Esipuheen mukaan etenkin sarjan alkupään keskustelut on kopioitu lähes yksi yhteen todellisista baaripuheenvuoroista, joita tekijät keräsivät aktiivisella salakuuntelulla. Kannattaa siis miettiä mitä suustaan päästään, myös pienessä hiprakassa. Koskaan ei tiedä minkälaiseen sarjakuvaan lausunnot päätyvät. Sama tietysti koskee myös netin keskustelupalstoja.

Hannu Mänttärin kuvitus on riisuttua ja taloudellista. Vain oleellinen on otettu mukaan mutta ei nämä tarinat enempää kaipaakaan. Ilmekkäiden eläinhahmojen käyttäminen on fiksusti valittu tehokeino, sillä saduista tuttuun tyyliin eläimellinen ulkomuoto antaa hahmolle selkeän persoonan heti ensi silmäyksellä. Tämä toimii erityisen hyvin näätäeläimeltä näyttävän hahmon kohdalla. Alusta alkaen tietää, että noin lipevään veikkoon ei kannata luottaa. Kirjan kansi ei ole ehkä se houkuttelevin mutta selailemalla sisällön hienous avautuu nopeasti myös sarjaa huonommin tunteville.

Kirjan toimitus on hoidettu mallikkaasti ja valitut Tiskivuorot ovat oivaltavia ja hauskoja. Monessa jutussa on löydetty uusi näkökulma kuluneisiinkin aiheisiin. Lisäksi ne ovat kestäneet aikaa todella hyvin. Sarjan selkeä vahvuus on juttujen laaja-alaisuus sekä selkeiden päähenkilöiden puuttuminen. Mukana on niin työ-, parisuhde- kuin ajankohtaisiakin aiheita, minkä vuoksi keskusteluissa ei jumiuduta saman virren veisuuseen eikä tekijöitä rajoita vakihahmojen persoonat.

Siis tartu rohkeasti Tiskivuoroon ja rentoudu hyvässä, vaikkakin paikoitellen hieman pisteliäässä seurassa. Mitään vastaavaa ei ainakaan Suomen sarjakuvarintamalla ole tarjolla.

Keskustele Tiskivuorosta Kvaakissa.