Taisteluni

RW Kustannuksen ensimmäinen vuosi on takana. Ja millainen vuosi se on ollutkaan! 26 kovakantista sarjakuvakirjaa täynnä sankareita Batmanistä Yosseliin, klassikoista tuoreisiin inkarnaatioihin. Vauhdikas vuosi saa arvoisensa päätöksen Rämeen olennon ja Oikeuden Puolustajien sivuilla.

Nimi: Oikeuden Puolustajat osa 3 – Atlantiksen valta
Alkuperäislehdet: Justice League 13-17, Aquaman 15-16 (2013)
Tarina: Geoff Johns, Jeff Lemire
Kuvittajat: Ivan Reis, Paul Pelletier, Tony S. Daniel; Joe Prado, Oclair Albert, Mat Banning, Sandu Florea, Richard Friend, Drew Hennessy, Karl Kesel, Sean Parsons, Art Thibert
Värit: Tomeu Morey, Rod Reis, Jay David Ranos
Suomennos: Antti Koivumäki
Kustantaja: RW Kustannus, 2015
Sidottu, 192 sivua, 4-värinen
ISBN: 978-88-69712-78-4
29 €

Tässä kolmannessa kokoelmassa Oikeuden Puolustajat eli Teräsmies, Ihmenainen, Batman, Kyborgi, Salama ja Vesimies ovat löytäneet jossain määrin yhteisen sävelen vaikkei ryhmän johtajaa ole vieläkään saatu valittua. Heidän rivinsä alkavat kuitenkin rakoilla, kun Atlantiksen sotavoimat päättävät tuhota yhden maanpäällisistä kaupungeista. Kuka on selkkauksen takana? Kumman puolen Atlantiksen entinen hallitsija, Vesimies valitsee? Ja pystyvätkö Oikeuden Puolustajat pysäyttämään hyökkäyksen ennen kuin on liian myöhäistä?

Kirja pitää sisällään kaksi tarinaa: Gepardin salaisuus ja Atlantiksen valta. Ensin metsästetään Ihmenaisen pitkäaikaista vihollista, Gepardia, ja sitten taistellaan merenalaisten hyökkääjien kanssa. Atlantiksen valta -tarina eteni myös Vesimiehen oman lehden sivuilla mutta onneksi nekin luvut on koottu tähän kirjaan, sillä julkaisemalla vain Oikeuden Puolustajien osiot, tarina olisi jäänyt sekavaksi tyngäksi. Eri nimikkeissä hyppimisestä huolimatta tarina on yhtenäinen, sillä Geoff Johns toimii molempien lehtien käsikirjoittajana. Jotain Atlantiksen valta -tarinan toimivuudesta kertoo se, että sen pohjalta on tehty myös animaatio: Justice League: Throne of Atlantis.

Vanhoina hyvinä aikoina Oikeuden Puolustajat olivat parhaita kavereita, mutta nyt meno on melkein kuin George R.R. Martinin Tulen ja jään laulussa (paitsi ilman yllättäviä kuolemia); kukaan ei luota kehenkään, kaikilla on omat suunnitelmat muiden sankareiden varalle ja suku on uhkista suurin. Ei myöskään pidä unohtaa uhkeita naisia ja salaisia suudelmia. Varmaan tällaiset asetelmat tuovat tarinoihin uusia mahdollisuuksia, traagisuutta ja muodikasta synkkyyttä, mutta niistä uhkaa jäädä melko kyyninen maku.

Tarinan puolesta sarjan edellinen osa ei antanut aihetta juhlaan, mutta tällä kertaa meno on huomattavasti parempaa. Syynä on todennäköisesti paljon selkeämpi ja tolkullisempi juoni. Vaikka taistelun tuoksinassa uusia sankareita esitellään rytinällä, niin se tapahtuu selkeästi ja osa hahmoista herättää aitoa kiinnostusta. Etenkin Haukkamiehestä olisi mukava lukea lisää tämän lyhyen esiintymisen perusteella. Menossa on mukana myös Elementtinainen, jonka varhaisempi versio nähtiin jo Sandmanin sivuilla.

Tuttuun tapaan kirjassa on iso liuta kuvittajia ja he hoitavat työnsä kunnialla. Kuvat ovat selkeitä ja paikoitellen näyttäviä, joskin melko persoonattomia. Kuvitusjäljen perusteella ei osaa sanoa kuka on minkäkin sivun kuvittanut tai milloin tussaaja vaihtuu. Myös väritys toimii mainiosti.

Tarinan lopuksi päästään kurkistamaan kulisseihin ja siellä onkin muhimassa kiinnostavia käänteitä, sillä Vihreä Nuoli ja Steve Trevor (Oikeuden Puolustajien ja hallituksen välinen yhteyshenkilö, jolla helliä tunteita Ihmenaista kohtaan) ovat sotkeutumassa johonkin itseään suurempaan. Siitä on ensi vuonna hyvä jatkaa.

Nimi: Rämeen olento – viides kirja
Alkuperäislehdet: Swamp Thing 51-56 (1985)
Tarina: Alan Moore
Kuvittaja: Rick Veitch, John Totleben, Alfredo Alcala
Värit: Tatjana Wood
Suomentanut: Anssi Alanen
Kustantaja: RW-Kustannus, 2015
Sidottu, 168 sivua, 4-värinen
ISBN: 978-88-69714-71-9
28 €

Edellisessä kirjassa Rämeen olento osallistui maailman pelastamiseen ja siitä nyt selvittyään hän kuvittelee, että hänen sotansa on sodittu ja hän voi vetäytyä omiin oloihinsa. Kohtalo on kuitenkin eri mieltä ja yrittäessään päästä naisystävänsä luo Rämeen olento joutuu törmäyskurssille ihmiskunnan ja itse Batmanin kanssa. Siitä ei kukaan naarmuitta selviä.

Tämän kirjan tarinat ovat Alan Mooren kultaisilta vuosilta (samaan aikaan hän työskenteli mm. Vartijoiden ja Miraclemanin parissa) ja jälki on sen mukaista. Tarinat ovat erittäin tekstipainotteisia ja ilmaisu paikoitellen suorastaan runollista. Rick Veitchin ja Alfredo Alcalan kuvat uhkaavat jäädä sivurooliin, mutta heilläkin on hetkensä. Kuvitus on toimivaa muttei ole kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin tarinat. Vastaava ilmiö on havaittavissa myös Sandmanin kirjoissa. Kirjan alussa oleva Stephen Bissetten alkupuhe on erittäin mielenkiintoinen ja se taustoittaa tarinat ansiokkaasti, joten se kannatta lukea ennen varsinaiseen sarjakuvaan tarttumista.

Aiemmat Rämeen olennon tarinat ovat olleet kauhupainotteisia mutta tässä kokoelmassa otetaan jo askelia scifin suuntaan. Kirjan viimeisessä osuudesta tulee auttamatta mieleen Dr. Manhattanin (Vartijat) vierailu Marsissa, joten samoja teemoja Moore on pyöritellyt molemmissa sarjoissa. Sinällään se ei yllätä, sillä eri teemat ovat pinnalla eri aikoina, joten usein tietyn aikakauden teoksissa pohditaan samoja asioita.

Rämeen olennon seikkailut ovat oikeasti synkkiä toisin kuin monet supersankarijutut, jotka yrittävät kovasti mutteivät täysin siinä onnistu. Moore on ymmärtänyt, että rankat tarinat eivät synny uhosta vaan läheisten menettämisen pelosta ja pelkojen toteutumisesta. Se on sitä aitoa kauhua, johon kuka tahansa pystyy samaistumaan. Sen vuoksi Rämeen olento kiehtoo ja karmaisee lukijoita vielä 30 vuotta ensijulkaisun jälkeenkin.

Tämän kokoelman jälkeen Mooren Rämeen olentoa on jäljellä enää vain yhden kirjan verran ja alustavien tietojen perusteella se olisi tulossa suomeksi ensi vuonna. Se on erittäin mieluinen tieto, sillä onhan tämä sarjakuvakauhua parhaimmillaan!

Kustantajalta tihkuneiden tietojen perusteella ensi vuonna meno jatkuu yhtä kiivaana ja nämäkin sarjat saavat jatkoa. Hetkittäin sitä epäilee, että riittääköhän lukijoilla rahat näin tiuhassa julkaisutahdissa, mutta ei voi kuin toivoa, että riittävät. Erittäin mielellään näitä kirjoja lukee, joten säästökohteet pitää löytää jostain muualta.

Keskustele Oikeuden Puolustajista ja Rämeen olennosta Kvaakissa.