 |
Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee – Lohjennut korva
Kääntäjä: Heikki Kaukoranta
Kustantaja: Otava 2015
Ulkoasu: Kovakantinen, sidottu, MV
Sivumäärä: 140
ISBN: 978-951-1-29301-9
Hinta: 25.00€
 |
Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee – Musta saari
Kääntäjä: Heikki Kaukoranta
Kustantaja: Otava 2015
Ulkoasu: Kovakantinen, sidottu, MV
Sivumäärä: 128
ISBN: 978-951-1-29300-2
Hinta: 25.00€
Hergén Tintti-sarjakuva ilmestyi alkuaan mustavalkoisina jatkotarinoina Le Petit Vingtième -nimisessä sanomalehden lastenliitteessä. Vasta sen jälkeen ne koottiin yksiin kansiin. Kaikkiaan yhdeksän ensimmäistä tarinaa julkaistiin tällaisina mustavalkoisina yli 120-sivuisina albumeina.
 |
|
Ramón ja Alonzo. Sekä tri Eugene Pölhö.
|
Suomalaiset Tintin ystävät saivat odotella vuosikymmenien ajan näiden alkuperäisversioiden näköispainosten saamista suomeksi. Ranskaksi ne saatiin tietysti aikaa sitten, samaten muilla kielillä. Suomalaisten Tintti-fanien kiusaksi 1990-luvun lopulla myös ruotsiksi.
Otavan uutuuksia tervehtii siis ilolla. Tuttuja vanhoja seikkailujahan nämä ovat, mutta monin tavoin nämä toimivat paremmin, kuin toisen maailmansodan aikaan tehdyt värilliset versiot. Sota-ajan paperipulan vuoksi albumien uudet painokset piti mahduttaa pienempään sivumäärään, mikä tapahtui sivutaittoa rukkaamalla ja muutamien kohtausten poisjättämisellä. Toisaalta Casterman-kustantamon uusi painokone mahdollisti värien lisäämisen tarinoihin.
Lohjennut korva (L’Oreille cassée) alkoi Vingtièmessä joulukuussa 1935 ja sen viimeinen jakso ilmestyi 25.2.1937. Musta saari (L’Île noire) on järjestyksessä seuraava seikkailutarina ja se aloitti 15.4.1937. Alkuaan nämä ovat sarjan kuudes ja seitsemäs albumi.
 |
|
Vertailua
|
Näitä seikkailuja tehdessä Hergé oli jo varsin taitava sarjakuvantekijä. Muutamaa ensimmäistä kirjaa vaivannut kömpelyys on poissa. Sinisestä lootuksesta alkanut harkitumpien juonikuvioiden käyttö ja grafiikan jäntevöittäminen näkyy jo näiden kirjojen sivuilla.
Molemmat albumit on käännetty uudelleen, koska alkukielistenkin versioiden välillä on puhekuplateksteissä pieniä eroja. Molempien albumien juonet etenevät melko lailla samoja polkuja pitkin kuin uudempien väriversioidenkin. Mutta väljempi, kolmirivinen sivutaitto osoittautuu kerronnan kannalta toimivammaksi kuin myöhempien versioiden tiukka nelirivisyys. Kuvissa on ilmavuutta ja ne ovat tietenkin kookkaampia. Sivutaitto tukee tarinaa, joka etenee kuin höyryjuna.
 |
|
Ranskankielinen ruutupari
|
Lohjennut korva on kaksikosta monin puolin toimivampi ja jännitteisempi tarina. Hergé on saanut pienimpiinkin sivuhahmoihin luonnetta vähäisin elein. Rue de Londers’n tunteikas emännöitsijä, hajamielinen professori Eukleides, joka ennakoi Tuhatkaunoa, vanha sapelia heiluttava eversti Nurinainen, konnakaksikko Ramón ja Alonzo, Ville-de-Lyonin juopunut stuertti, kostoa vannova eversti/korpraali Diaz ja tietysti isoimpana ailahteleva kenraali Alcázar.
 |
|
Suomenkielinen ruutupari
|
Tarinassa Tintti päätyy museosta varastettua intiaanipatsasta jäljittäessään vallankumousten pyörteissä rimpuilevaan etelä-amerikkalaiseen San Theodorosin kuvitteelliseen pikkuvaltioon. Seikkailun ohessa Hergén onnistuu kommentoida Sinisen lootuksen tapaan ajankohtaisia poliittisia tapahtumia. Amerikkalaiset ja brittiläiset öljy-yhtiöt ja asekauppiaat lietsovat rajakiistoja San Theodorosin ja Nuevo Ricon välille omia etujaan ajaakseen. Taustalla on todellinen Bolivian ja Paraguayn välillä käyty aseellinen konflikti Gran Chacon alueen oletetuista öljyvaroista.
Musta saari on seikkailuna yksiviivaisempi takaa-ajotarina. Aivan sattumalta Tintti osuu maaseudulla lomaillessaan hätälaskun tekevän lentokoneen lähettyville ja tulee epäuskottavasti vedettyä mukaan salaperäisiin tapahtumiin.
 |
|
Tohtori Müller.
|
Albumin konna, mielisairaalan johtaja, tohtori Müller on toki hyvä ja pirullinen hahmo, selvästi Tohtori Moreaun saari -elokuvan (Island of Lost Souls, 1932) nimikkoroolin esittäjän Charles Laughtonin mukaan mallinnettu.
 |
|
Charles Laughton
|
Kookkaat kovakantiset kirjat tuntuvat käteen mukavan rouheilta, ulkoasu on melkein pienintä piirtoa myöten 1930-luvun tyylinen. Ilahduttavana yksityiskohtana ihastelee albumeissa vielä yhtä pientä hienoa oivallusta, nimiösivulla käytettyä Kustannusosakeyhtiö Otavan vanhaa logoa ampiaisineen. Sen sijaan pikkuisen ikävää on, ettei kirjaa ole painettu perinteikkäässä Keuruun kirjapainossa, vaan kaukana Kiinassa.
Mustavalkoversioina tulevat sitten, jos hyvin käy, vielä nämä kirjat:
Tintti Kongossa
Tintti Amerikassa
Faraon sikarit
Sininen lotus
Ottokarin valtikka
Kultasaksinen rapu
Keskustele Tintistä Kvaakissa:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,761.0.html
Lue myös:
Ridgewell, Rafael Karsten ja viidakon salaisuudet