Kanadalainen Jeff Lemire kirjoittaa elämän ruhjomista, yksinkertaisista miehistä, jotka ponnistelevat ydinperheen – toisinaan jo särkyneen – ihanteen eteen. Toistuvia teemoja Lemiren töissä ovat isyys, menetys ja velvollisuudentunto.
Mystiikkaa Lemire yhdistää luontevasti niin arkeen kuin science fiction -genreen, ruokkien lukijan uteliaisuutta, jättäen tilaa mielikuvitukselle. Samoin tekee hänen impressionistinen tyylinsä.
Lemire kulkee Eddie Campbellin, Bill Sienkiewiczin ja Kent Williamsin avaamaa polkua nauttien eliittiharrastajien suosiota, muutoin taiteensa on suuren yleisön vaikea sulattaa. Todellista riippumattomuutta eivät omat työt siten ole taanneet. Lemiren julkaistusta tuotannosta suuri osa on tilaustöitä suurten kustantajien leivissä.
The Underwater Welder (Top Shelf Production, 2012) oli irtiotto yritysten palkkatöistä, hetkellinen paluu omaehtoiseen tekemiseen. Se on myös Lemiren tähänastisen uran avainteos.
Tarinan päähenkilö, Jack, on pienen rannikkokaupungin kasvatti, joka työskentelee öljynporauslautalla. Vaimo, Susie, odottaa parin esikoista.
Työssään sukeltajana Jack toimii paineen alaisena, mutta tulevan isyyden paineet ovat kestämättömiä. Kymmenvuotias Jack menetti isänsä, joka katosi merelle. Käsittelemättömät asiat menneisyydestä kasaavat lisäpainoa isyyteen valmistautuvan miehen harteille.
Ammattisukeltajan tarinassa on samaa arkista rehellisyyttä kuin kotoisammin vaikkapa Ville Rannan tuotannossa, mutta sen kulttuuriset juuret vieraannuttavat. Rannan töissä paineet tulevat ulos puuskittain. Lemire purkaa tunteet verkkaisesti, usein allegorioina.
Tarinan taitoskohdassa Jack nousee pintaan uudelleensyntyntyneenä, velvollisuuksistaan vapautuneena. Kotikaupunkinsa hän kuitenkin havaitsee tyhjäksi, kotinsa elottomaksi. Jack joutuu punnitsemaan, mitä hän todella elämältään tahtoo.
The Underwater Welderin tavoin mieskuva, kuten miehen paikka maailmassa, on Lemiren töissä joustamaton ja konservatiivinen. Essex Countyn (Top Shelf Productions, 2007–2008) aloitustarina kiekkokaukalossa vammautuneesta pelaajasta on sitä äärimmillään. Iskun vastaanottanut, henkisesti taantunut mies ei ympäristönsä silmissä sovi isäksi. Sydäntäraastavinta tarinassa on, kuinka edes mies itse ei sitä kyseenalaista. Poika ei tiedä isänsä henkilöllisyyttä, tietääkö sitä isäkään.
Ohuen, Hollywoodista periytyvän, moraalikoodiston mukaisesti Lemiren tarinoissa mies toimii oikein vain täyttäessään tehtävänsä perheen ylläpitäjänä ja suojelijana.
Lost Dogs -omakustanteen (2005, uudelleenjulkaisu Top Shelf Productions, 2011) päähenkilö menettää perheensä myötä halunsa elää. Sweet Tooth -sarjan (DC/Vertigo, 2009–2012) kovanaama valmistautuu vaimonsa haudattuaan ampumaan itsensä. Kohtalonhetkellä hän valitsee toisin – ja kokoaa korvikeperheen menettämänsä tilalle. Kumpikin miehistä on omissa silmissään arvoton ilman perheen antamaa tarkoitusta.
The Underwater Welderin sivuilla on muuta Lemiren tuotantoa henkilökohtaisempi sävy. Jälkisanojen myötä sen voi tulkita myös allegoriaksi tekijänsä asemasta sarjakuvakentässä: ulkoa kohdistetut odotukset ovat ristiriidassa omien tarpeiden kanssa.
Lemirellä, päähenkilönsä Jackin tavoin, on perhe elätettävänä.
Kuvat @ Jeff Lemire, 2007, 2012
Keskustele Jeff Lemiren töistä Kvaakissa.