 |
Anton Kannemeyer (s.1967) ja Conrad Botes loivat parikymmentä vuotta sitten pohjan Etelä-Afrikan sarjakuvakulttuurille. Apartheidin aikaan maanalaisen Bitterkomix-lehden painaminen ja jakelu vaativat tarkkuutta ja harkintaa.
Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla Huuda Huuda -kustantamon Tommi Musturi kertoi että varovaisuus ei ollut liioittelua. Sarjakuvat toivat tekijöilleen jopa tappouhkauksia. Nyt Huuda Huuda esittelee suomalaislukijoille toisen Bitterkomixin avainhenkilön töitä albumin verran. Kannemeyer ehti muutama vuosi sitten käydä Suomessakin, samalla kun hänen sekä muiden taiteilijoiden töitä nähtiin Taidemuseo Tennispalatsissa. Sarjakuvissa usein näkyvä Kannemeyerin taiteilijanimi, Joe Dog, periytyy 90-luvulta.
 |
|
Kansallispuolue pystytti monumentin afrikaansin kunniaksi, Kannemeyer pohdiskelee.
|
Kannemeyer ilmeisesti tykkää piirtää Hergén tyylillä ja enimmäkseen sivuilla seikkailee hänen alter egonsa, joka muistuttaa kaljuuntunutta keski-ikäistä Tinttiä. Tekijä tuntuu tarkoituksella unohtavan, että Tintti oli paljon muutakin kuin varhainen Kongossa seikkaileva siirtomaaisäntä. Moulinsartin lakimiehille irvaileva sivu on toki hauska ja se tuo muuta sisältöä harmittomampana jonkinlaisen valopilkun muutoin aika synkkänä piirtyvään maailmaan. Hergéltä lainattu piirrostyyli muistetaan yleensä mainita Kannemeyerin töistä puhuttaessa. Toinen tekijän käyttämä merkki tai symboli on niin kutsuttu blackface (meillä tunnettu vaikkapa Musta Pekka -korteista ja lakritsibrändinä). Näihin kahteen symboliin vahvasti nojaten Kannemeyer pyrkii tuomaan ajatuksiaan esiin. Aluksi jatkuva viittaaminen Tinttiin ja töyhtöpään positiivinen energia helpottavat kirjan synnyttämää ahdistusta. Mitä pidempi aika kirjan lukemisesta on kulunut, sitä synkemmäksi sen ajatteleminen mielen kuitenkin vetää. Pappa Afrikassa ei ole harmiton kirja eikä varsinkaan Tintti-parodia. Kannemeyerin postmoderneilla linkeillä on jokin aivan muu tarkoitus kuin huvittaminen.
Sisällöllisesti vahvimmillaan Kannemeyer on nostaessaan esiin kielen kytkennät rasismiin. Meillä Suomen kielen lautakunta määritteli vuonna 2000 neekeri -sanan “usein halventavaksi” kun sitä vielä kahdeksan vuotta aimmin pidettiin “joidenkin mielestä halventavana”. Pappa Afrikassa kirjan lukeminen saa nyt varomaan myös hottentotin ja kafferin holtitonta viljelemistä.
 |
|
Tämä on taidetta.
|
Pappa Afrikassa kirjaa on haastavaa lukea ilman vankkaa Etelä-Afrikan historian tuntemusta. Sisältö on äärimmäisen poliittista ja Kannemeyer kantaa selvästikin syyllisyyttä siitä miten valkoiset ovat alueella toimineet. Kirjassa törmää neljä kertaa kuvaan mustaihoisesta jonka kädet on katkottu. Viittaus ei aukea edes ahkeralla hakukoneen veivaamisella, mutta ilmeisesti tämäkin julmuus on keksitty Afrikassa moneen kertaan. Äkkiseltään amputointi rangaistuskeinona tuo mieleen lähinnä (mustan) Charles Taylorin johdolla tehdyt julmuudet Sierra Leonessa ja Liberiassa. Joka tapauksessa se näyttäisi olevan yksi Kannemeyerin lempiaiheista. Sarjoja, joissa “pahikset” hiipivät yöllä perheen kotiin tai varastavat aseella uhaten auton, luetaan taatusti eri tavalla meillä kuin maissa, joissa tämän kaltaisten tapahtumien uhka leijuu jatkuvasti ilmassa.
Kirjan ainoa Jack Kirby -vaikutteinen sarja toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan hienosti. Siinä pöyhitään Jekyll ja Hyde -tematiikkaa Bruce Bannerin tragedian kautta eteläafrikkalaisin maustein. Pidemmissä tarinoissa lukijalle jää välillä liiankin kanssa tulkinnanvaraa. Kun Kannemeyer toteamisen ja näyttämisen sijasta ottaa vahvemmin kantaa, väkivalta uhkaa typistyä ihonvärikysymykseksi.
Ehkä yllättävänkin iso osa teoksesta on Kannemeyerin kuvataidetta. Kuvia, jotka on tehty katsottavaksi galleriaatiloissa ja huomattavasti suuremmassa koossa. Näissä kuvissa Kannemeyer toistaa samoja teemoja (ihonväri, valta, väkivalta, seksuaalisuus) kuin sarjakuvissaan. Kokonaisuus on yhtenäinen ja toisin kuin albumin nimestä voisi päätellä, koottu juuri tätä kirjaa varten. Jelle Hugaertsin esittelyteksti teoksen lopussa tarjoaa hieman helpotusta Kannemeyerin sarjojen taustoihin tutustumisessa. Kannemeyerin kotisivu puolestaan antaa monipuolisemman ja todellisemman kuvan itse taiteilijasta.
Pappa Afrikassa
Tekijä: Anton Kannemeyer
Suomentaja: Teemu Manninen
Tekstaaja: Marko Latva-Nikkola
Julkaisija: Huuda Huuda
ISBN: 978-952-5724-62-2
koko: 64 s., 210 x 297 mm
ulkoasu: kovakantinen, lankasidottu, puoliksi väreissä
ovh: 19 eur
Tommi Musturin haastattelu Helsingin 29. Sarjakuvafestivaaleilla
Lisää kuvanäytteitä albumista kustantajan sivulla
Kvaakin usampisivuinen keskustelu Tintti Kongossa -albumista ja sen rasismista alkaa tästä
Keskustele Bitterkomixista Kvaakissa
Sarjainfo kirjoitti Bitterkomixista ja Conrad Botesista numerossa 3/2010