Artikkelit | Teksti: Timo Ronkainen | Julkaistu: 11.08.2009 klo 22:37:16 | Luettu: 5425 kertaa

Suomalaisen sarjakuvan 100-vuotisjuhlat menivät jo!

Väkevämies Tuulipäästä 51/1908.
Väkevämies Tuulipäästä 51/1908.
Suomalaisen sarjakuvan varhaishistoria on puutteellisesti dokumentoitua. Vaikka meillä ilmestyikin alun toistakymmentä vuotta sitten Suomalaisen Sarjakuvan Ensyklopedia, ja vaikka se onkin ansiokas teos, ei se historialliselta osuudeltaan ole mitenkään definitiivinen. Viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon tekijänimiä ja sarjoja puuttuu erityisesti. Alaa ei ole tutkittu aivan samalla tarmolla kuin elokuvaa tai muita taiteen ja viihteen aloja.

Ilmari Vainion sarjakuvakirjaa Professori Itikaisen tutkimusretki vuodelta 1911 on pitkään pidetty ensimmäisenä suomalaisena sarjakuvana. Ensimmäinen itsenäinen albumi se varmasti ehkä onkin, mutta monta pientä historiaan unohtunutta palasta on vielä löytämättä. Itikaisen retkiäkin vanhempaa.

Tuulispään numerossa 1/1909 ilmestyneessä Väkevämiehen jaksossa oli sortokauteen sopiva venäläisvastainen sävy.
Tuulispään numerossa 1/1909 ilmestyneessä Väkevämiehen jaksossa oli sortokauteen sopiva venäläisvastainen sävy.

Sen sain huomata saatuani sarjakuvahistorioitsija Ilpo Lagestedtilta kopion Väkevämies-sarjakuvasta, joka oli julkaistu Tuulispää-nimisen pilalehden numerossa 51/1908. Kolmisen vuotta ennen professori Itikaista maailmalle ilmaantunut Väkevämies oli kenties myös sarjakuvan ensimmäinen voimamies, kolmisen vuosikymmentä ennen Teräsmiestä ja liki pari vuosikymmentä ennen Kippari Kallea tai kotoista Rymy-Eetuamme!

Näitä varhaisia sarjakuvien esiintymisiä historian pölyisistä komeroista kolutessa törmää väistämättä sarjakuvan määritysongelmiin. Voidaanko tätä tai tuota vielä nimittää sarjakuvaksi? Tarvitaanko puhekuplia, tai pysyvä sarjan jaksosta toiseen esiintyvä päähenkilö?

Pysyvän nimihenkilön vaatimus on kestämätön.

Olisiko tämä ensimmäinen kerta, kun sarjakuvassa käytetään höyryjyrää juuri tähän tapaan?
Olisiko tämä ensimmäinen kerta, kun sarjakuvassa käytetään höyryjyrää juuri tähän tapaan?
Kyse on ilmaisun muodosta. Mikäli tarkastelun kohteena olevasta teoksesta löytyy jatkumo ruudusta toiseen, tapahtumaketju, kertomus - on kyse ilman muuta sarjakuvasta. Jos päähenkilö olisi määräävä, jäisivät vaikkapa useimmat Claire Bretécherin sarjat kokonaan määritelmän ulkopuolelle, vaikka kyse on silmin nähden selvästi sarjakuvasta. Vaatimus puhekuplan käytöstä: Moni mykkäsarjakuva, Rymy-Eetu, Ferdinand, Adamson, jäisi myös ulkopuolelle. Tai selitysteksteihin nojaava Prinssi Rohkea, varhaisempi Flash Gordon, sekä Hogarthin Tarzan; eivätpä nämäkään sarjakuvahistorian merkkiteokset siinä tapauksessa olisi sarjakuvaa.

Toki tunnistettava persoona päähenkilönä oli sarjakuvan suosituksi tekemisen murrosvaiheessa silti tärkeässä osassa. Tutuksi käyvän, sympaattisen hahmon edesottamusten seuraaminen oli omiaan lisäämään sarjakuvan suosiota ja huomioarvoa aivan varmasti. Väkevämies täyttää kaikki sarjakuvan vaatimukset. Se esiintyi useassa Tuulispään numerossa, joskaan ei säännöllisesti. Väkevämies vaikuttaisi aloittaneen loppuvuodesta 1908, eikä mikään viittaa siihen, että Väkevämies olisi esiintynyt aiemmin jossakin muussa aikansa pilalehdessä. Seuraavina vuosina lyhyenläntä voimamies esiintyi Tuulispään sivuilla useinkin. Päätyipä kanteenkin, joka saattoi olla värillinen, mikrofilmistä sitä ei näe. Viimeinen Lagerstedtin löytämä Väkevämies on vuodelta 1911.

Sujuvaa ruutukerrontaa ja puhekuplia, joiden lukusuunnan kanssa on vielä tosin takeltelua, Tuulispää 1909.
Sujuvaa ruutukerrontaa ja puhekuplia, joiden lukusuunnan kanssa on vielä tosin takeltelua, Tuulispää 1909.

Väkevämiehestä löytää samanlaisia piirteitä kuin myöhemmistä muutaman ruudun mykkäsarjoista Adamsonista ja Rymy-Eetusta. Väkevämiestä piirsi mainosgraafikko, Suomen Arkkitehtiliiton mainospällikkönä toiminut Heino Aspelin (1881–1956). Hänen isänsä Johan Reinhold Aspelin (Haapkylä) oli Suomen ensimmäinen valtionarkeologin arvonimen haltija ja suomalaisen muinaistutkimuksen uranuurtaja, maailman ensimmäisiä arkeologian professoreja.

Heino Aspelin oli varhaisen suomalaisen 1900-luvun alun pilakuvataiteen parhaita edustajia. Hänen piirroksiaan löytyi useimmista aikakauden pilalehdistä, jotka elivät kukoistuskauttaan 1900-luvun alussa, erityisesti Tuulispäästä, joka vuosina 1909–1910 oli varsin sarjakuvamainen julkaisu. Heino Aspelin oli orastavan sarjakuva-alan pioneeri Suomessa. Hän käytti jopa puhekuplia joissakin sarjoissaan lähes suvereenisti. Aspelinia ei juuri mainita suomalaisissa sarjakuva-alan teoksissa. Sarjakuvat -kirjassa mainitaan "H. Aspelin", sarjakuvamaisten pilakuvien tekijänä, muutamien muiden nimien joukossa.


Kuvista ja tiedoista isot kiitokset Ilpo Lagerstedtille!

Keskustele Väkevämiehestä ja Aspelinista Kvaakissa

Keskustelua Kvaakissa muista vanhoista kotimaisista sarjakuvista ja niiden tekijöistä:

Asmo Alho
Poika Vesanto
Eeli Jaatinen
Martti Viitala

Aspelinin nekrologi US 17.1.1957
Aspelinin nekrologi US 17.1.1957

VeliGiovanni
Olavi Vikainen
Rymy Eetu ja Erkki Tanttu
Akseli Einola
UskoLaukkanen
HjalmarLöfving
Kari Suomalainen
Ami Hauhio
MarttaWendelin
L.Vickberg
Egon Meuronen
Laikku 05 - Kotimaiset kuvasarjat 1900–45 -kirja

Tekstissä esitettyjen kuvien, tuotemerkkien ja hahmojen tekijänoikeudet kuuluvat haltijoilleen. Itse tekstin tekijänoikeudet ja -vastuut kuuluvat kirjoittajalle. Tekstiä lainatessa pyydämme ilmoittamaan vähintään kirjoittajan ja palvelun nimen, online-lainauksissa myös linkin palveluun tai suoraan tähän tekstiin.

Bookmark and Share

Mainos:

Yhteistyössä:




© Copyright Kvaak.fi - sarjakuvaportaali